maanantai 15. joulukuuta 2014

Saatanan hullu

Tällaisen pään kanssa eläminen tuntuu joskus äärettömän raskaalta...

Juttelin psykiatrini kanssa ja hän oli sitä mieltä, että todennäköisesti minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, kun uskaltauduin asiasta kysymään.

Ei tämä kyllä tullut itselleni mitenkään yllätyksenä. Olenhan tiennyt jo vuosia, että masennuksen lisäksi minussa täytyy olla muutakin vialla, että persoonani ei ole terve. Olen tuntenut itseni välillä niin hulluksi...
Niin sairaaksi, että minut pitäisi lukita loppuiäkseni jonnekin suljetulle.

Jatkuva ärtyneisyys ja aggressiivisuus. Toistuvat itsetuhoiset impulssit, kuten viiltely, itsensä pureminen ja hakkaaminen. Toistuvat itsemurha-ajatukset. Mielialan heittelehtiminen äärilaidasta toiseen, vaikka koko ajan onkin enemmän tai vähemmän masentunut.

Epävakaat ihmissuhteet. Jatkuva hylätyksi tulemisen pelko. Taipumus ylireagoida voimakkaasti aina, kun jotain pahaa tapahtuu. Jatkuva, piinaava tunne siitä, ettei ole "normaali".

Eikä tähän ole edes kunnon hoitoa. Muuta kuin mielialan tasaajat ja terapia, eivätkä nekään välttämättä takaa, että tämä häiriö koskaan paranee.

Vituttaa.

En mennyt tänään töihin. Selkä ei ole yhtään parempi. Harkitsen vakavasti päivystykseen menoa, ehkä saisin sieltä edes vähän tehokkaampia lääkkeitä?

Huomenna olisi ammativalinnan ohjaus, mutta perun sen. Ei huvita mennä. Ei yhtään mihinkään.

Tämä jatkuva harmaa vesisateinen loskapaskakeli ahdistaa niin jumalattomasti. Olisi edes lunta ja pakkasta, mutta ei. Helvetti, eletään kohta jo joulua ja melkein kaikki lumet on täällä taas sulaneet maasta. Laskee masentunutta mielialaani entisestään.

Itkettää taas, mutta en  itke. En jaksa, en enää.

Vähän väliä tulee se ahdistava olo, joka käskee tarttumaan terään ja lievittämään tätä tuskaa. Edes yksi kunnon viilto ja ahdistus saisi kyytiä, tiedän sen...Yritän välttää houkutusta. En haluaisi enää lisää arpia.

Eilen purin itseäni ranteisiin ja käsivarsiin, kovaa. Ja tänään myös. Auttoi se hetkeksi, mutta ei tuntunut läheskään niin hyvältä kuin viiltely.

Faktahan on, että terä auttaa aina. Miksi, oi miksi siitä pitää jäädä niin inhottavat jäljet?

Viiltelisin varmaan 24/7 jos se olisi mahdollista (siis jos ei jäisi arpia)

Miksi pitää olla näin saatanan hullu?

text depressed cuts




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti