En jaksa enää epäonnistua kaikessa, mitä teen.
Koko tämä elämä on yksi suuri epäonnistuminen.
Pelkkää taistelua, aina. Eikä näkyvissä mitään parempaa. Ei, minun kohdallani asiat menevät aina huonompaan.
Itken kun kirjoitan tätä.
Itken, koska tulevaisuus tuntuu niin toivottomalta.
Aina sanotaan, että tunnelin päässä on valoa, mutta uskoni tuota väittämää kohtaan alkaa kadota. En vaan jaksa aina tätä samaa päivästä toiseen. Sama tuska, sama yksinäisyys raastaa minua hetki toisensa jälkeen eikä sille tunteelle löydy edes sanoja.
Joulu on ihan kohta ja minä haluaisin viettää sen yksin, omassa rauhassani. En halua tavata veljen perhettä, ei huvita nähdä edes vanhempia. Olen alkanut eristäytyä heistä, kuten ystävistänikin. Kun tajuaa, että on joka tapauksessa henkisesti yksin, vaikka ympärillä olisivat ne tutut ihmiset, jokin sisällä kuolee ja lakkaa tuntemasta todellista yhteyttä kehenkään.
Olen niin pohjattoman väsynyt taistelemaan.
Voimia sinulle taistelemisen keskelle. Anna itsellesi lupaolla väsynyt ja rikki - huomaat kuinka luvan antaminen vapauttaa jo energiaa. Älä turhaan yritä sinnitellä ja "taistella" vaan anna lupa olla taistelemiseen väsynyt. <3
VastaaPoistaKiitos kovasti kun jaksat tsempata :) Nämä kommentit merkitsevät mulle tosi paljon ja auttavat osaltaan jaksamaan tätä elämää. Yritän hyväksyä sen, että aina ei jaksa taistella ja että minullakin on lupa väsytä.
VastaaPoistaToivotan myös sinulle voimia matkallasi parempaan huomiseen <3