Helvetin perkele.
Eilen illalla sain tietää Kelan omia sivuja vilkaistuani, kun laitoin työmarkkinatukihakemuksen eteenpäin sähköisesti,että Kela on laittanut minulle työmarkkinatukeen maksuesteen 22.7 alkaen, koska 3.8 olen ollut pois töistä (sairaana) ja tarvitsevat työpaikaltani selvityspyynnön asian johdosta. Minulle tästä ei tietenkään
vaivauduttu ilmoittamaan ajoissa.
Kysyin vielä ohjaajalta, että eihän tästä tule mitään rahavaikeuksia ja tottakai hän vakuutteli, että ei tule, ei...
Rahaa on tilillä 15€ ja sossusta tuli tänään lisäselvityspyyntö toimeentulotukihakemukseen. Ei siis hajuakaan siitä, milloin saan rahaa ja ylihuomenna pitäisi ostaa bussikortti töihin, johon ei ole varaa. Rahat riittävät juuri ja juuri tämän viikon ruokiin.
Lääkkeet loppuvat ylihuomenna. Täytyy sitten olla ilman, ellen ota pikavippiä ja sitä en haluaisi tehdä ilman pakottavaa tarvetta, etenkin kun jouduin viime kuussa ottamaan 70 euron lainan, jonka onneksi sain maksettua takaisin. Jatkuva sairastelu on pannut talouden aika totaalisesti sekaisin...
Voi elämä, miksi kaiken täytyy aina olla näin vaikeaa?
En pystynyt menemään eilen töihin, koska sinne on tullut uusia ihmisiä ja mun tehtävänä olisi perehdyttää heitä tämän maan kieleen ja kulttuuriin ja pää ei kestä ja mietin jo vakavissani sairasloman hakemista. Keskusteltuani terapeutin kanssa päädyimme kuitenkin siihen, että menen torstaina juttelemaan ohjaajan kanssa ja mietimme yhdessä jotain ratkaisua asiaan.
Tänään sitten otin yhteyttä työpaikkani ohjaajaan ja selitin, miksi en voi nyt toimia sosiaalisissa tilanteissa, koska masennnus ja pelko, mutta häntä ei tuntunut paskaakaan kiinnostavan. Tuli tosi paha mieli, kun kerrankin yritin avautua ja se on näköjään aivan sama, mitä sanoo tai mitkä syyt itsellä on, toinen on asenteella evvk.
Haluaisin repiä koko työsopimuksen tässä ja nyt ja mennä huutamaan päin sen ihmisen naamaa, että pitäkää se surkea ja mitäänsanomaton harjoittelupaikkanne, minähän en saa edes palkkaa ja voisin aivan yhtä hyvin heittäytyä loppuelämäkseni sossun rahoille, kun mua pidetään toivottomana tapauksena anyway.
Koko elämä on yhtä pään hakkaamista seinään. Tekisi mieli ottaa ja lopettaa koko paska.
Ja raha-asiat, ne kusevat AINA. Mutta oikeastaan, onko silläkään enää mitään väliä? Vaikka menisi luottotiedot, ihan sama.
'
Tuntuu, ettei itsellä ole juurikaan mitään hävittävää enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti