Etova olo. Jäi eilen Ketipinorit saamatta, kun sähköinen resepti unohtui uusia...Minulla ei ole ainoatakaan pilleriä jäljellä ja oksettaa.
En käsitä, miten saatoin olla niin huolimaton. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Muistini on mennyt pelottavan huonoksi viime vuosina. Unohtelen asioiden ja ihmisten nimiä, en muista kunnolla mitä olen tehnyt edellispäivänä, saati sitten edellisellä viikolla. Pelkään jo tuhonneeni aivoni kaikenmaailman lääkkeillä (laillisilla) joita olen joutunut vetämään vuosien mittaan. Mutta ei auta, syötävä on tai muuten ei uni tule kunnolla.
En tiedä, miten jaksan ensi viikolla töissä. Viime yönä nukuin 4 tai 5 tuntia ja sama voi hyvinkin toistua tulevana yönä. En vaan pärjää näin lyhyillä yöunilla kun töihin pitää nousta jo varttia vailla seitsemän.
Töistä puheenollen, taisin nolata itseni perjantaina duunissa aika perusteellisesti ja nyt hävettää.
Menkat olivat alkamassa ja mulla on pirun paha PMS ollut jo vuosia. Kuukautiskiertoni heittelee aika tavalla joten en taaskaan tajunnut, mitä on tapahtumassa.
Heräsin normaalisti aamulla ja olin pahalla tuulella ilman mitään varsinaista syytä. Vointi oli vielä ihan ok kävellessäni työpaikalle (se vituttaa kaikista eniten, kun bussi kiertää niin kaukaa) mutta sitten alkoi kiehua yli, kun huomasin, että paikkani oli varattu, ohjaaja häipynyt tapansa mukaan jonnekin ja en tiennyt yhtään, mihin istuisin tai mitä seuraavaksi pitäisi tehdä (työtehtävät vaihtelevat paljon)
Yritin pitää itseni kasassa, mutta suunnaton vitutukseni välittyi varmasti kaikille. Olin hetkessä kiukkuinen kuin perseelle ammuttu karhu ja hyvä, etten paiskonut tavaroita. Ensimmäisen tunnin aikana jouduin pari kertaa sulkemaan silmäni ja kokeilemaan turvapaikkaharjoitusta (kyllä, käytän sitä joskus) huolimatta siitä, että ympärillä olevat työkaverit saattoivat katsoa vinoon.
Harkitsin hetken aikaa tosissani töistä lähtöä kesken päivän kun tunsin, etten kestä eikä diapamejakaan ollut mukana (tästä lähtien aion pitää aina vähintään pari laukussa!) mutta jotenkin kestin.
Miksi pitää olla tällainen raivohullu, josta näkee jo kilometrin päähän, kun se kuuluisa paha päivä osuu kohdalle? PMS todellakin tekee minut hulluksi.
Pelkään jo tulevaa maanantaita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti