Yleensä en koskaan oksentele, ellen ole krapulassa tai vatsataudissa ja tämä oli jo toinen kerta muutaman päivän sisällä.
Epäilen vahvasti, että oksentamiseen johtanut etova olo johtuu masennuslääke Cymbaltan lopettamisesta. Söin sitä lääkettä pitkään, yli vuoden (en muista tarkalleen kuinka kauan) ja olen yllättynyt, kuinka vaikeat viekkarit tämän takia voi tulla, vaikka söin lääkettä sillä miedoimmalla 30 mg:n annoksella ja puolitin sen vielä ennen lopettamista.
Silti välillä olo on ollut aika karsea. Ilmeisesti olen herkkä lääkkeiden aiheuttamille oireille, vaikka mistään aiemmasta lääkkeestä ei ole tullut tällaisia vieroitusoireita. Voi vain toivoa, että tämä loppuu mahdollisimman nopeasti.
Kun valitin viikko sitten uudelle psykiatrilleni (virolainen naislääkäri) että Cymbaltan aloittamisen jälkeen olen alkanut kärsiä jatkuvista muistiongelmista ja unohtelusta niin tämä naikkonen oli sitä mieltä, että oireet eivät voi johtua kyseisestä lääkkeestä ja nyt se haluaisi kaksinkertaistaa cymbaltan annoksen...Siis ihan oikeasti, wtf???
Olemmeko me mielenterveyspotilaat jotain saatanan koekaniineja näille lääkäreille, jotka jatkuvasti tuputtavat lisää SSRI-lääkkeitä, vaikka niistä olisi selvää haittaa potilaalle? Joo, masennukseen tuo lääke kyllä auttaa mutta en haluaisi tyhmentyä vielä entisestäänkin.
Sitäpaitsi jos vieroitusoireet ovat jo näin pienellä annoksella näin pahat niin en todellakaan suostu annoksen nostoon ja itseasiassa haluan koko paskasta eroon. Lääke on kallis, 30€ kuukaudessa ja pelottaa, miten se vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihini, jotka ovat selvästi huonontuneet...
Etovan olon lisäksi on myös jatkuvaa pyörrytystä, vilunväristyksiä, vatsa löysällä ja inhan sähköiskumaisia oloja ympäri kroppaa. Tuntuu kuin olisin joku narkkari, joka kärsii refloista....
Eniten vituttaa, että työharjoittelu (tai oikeastaan kuntouttava työtoiminta) alkoi tänään ja sitä pitää kestää näiden oireiden kanssa, koska ei todellakaan ole rahaa mihinkään lääkkeisiin nyt.
Ja kuten arvata saattaa, inhoan sitä paikkaa ja niitä ihmisiä siellä jo nyt. Vasta 1 päivä takana ja koko ajan vain odotti, että milloin tää loppuu ja pääsee lähtemään...
Opastusta ei ollut paljoa paskaakaan vaan käskettiin vain koko päivä leikkelemään jotain vitun kangastilkkuja, joista pitäisi askarrella jotain...Ei ole mun juttu, ei.
En todellakaan tiedä, kestänkö tuolla sitä kolmea kuukautta. Koko paikka vituttaa.
Lisäksi lääkkeen lopetus tekee aggressiiviseksi ja tekisi suurinpiirtein mieli vetää kaikkia turpaan.
Ei enää masennuslääkkeitä minulle, kiitos.
Mie en nyt oikeen osaa kommentoida tähän mitään järkevää, mutta yritetään nyt kuitenki.
VastaaPoistaVierotusoireet on kamalia. Oksentaminen on ehkä kamalin asia minkä tiedän. Eli tajuan, että sun olo ei todellakaan ole parhaimmasta päästä.
Mun mielestä lääkärisi tekee väärin siinä, että haluaa nostaa jonku lääkkeen annoskokoa, vaikkei ole selvittäny 100% mistä noi sun oireet johtuu :/
Meinaatko käydä sen työharjottelun loppuun vai tuntuuko siltä, että lopetat kesken? Jos on valmiiks sellanen olo, ettei meinaa jaksaa, huono työilmapiiri ei ainakaan yhtään auta asiaa. Älä ole väkisin, jos tuntuu liian vaikeelta :/
Voimia sinne <3
Kiitos kun kommentoit jälleen kerran, kauniit sanat auttaa oikeasti tosi paljon jaksamaan :)
VastaaPoistaJoo munkin mielestä toi lääkäri toimii väärin ja olen päättänyt, että sanoi se jatkossa mitä tahansa niin en enää ainakaan tuohon lääkkeeseen suostu koskemaan...
Työharjoittelusta en tällä hetkellä osaa sanoa yhtään mitään, eilen meinasin jo lopettaa mut sit kohdalle sattui mukava työkaveri niin se lopettamisfiilis meni ohi. Täytyy katsoa päivä kerrallaan, jos kuukaudenkin tuolla jaksan niin se on jo saavutus.
Juu en ole väkisin, oman olon ehdoilla mennään!