sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Olen paha ihminen

Olo on ihan vitun sekopäinen tällä hetkellä. Pelkään ihan oikeasti itseäni tässä tilassa. Olen niin epävakaa, räjähtelevä ja arvaamaton, suoraan sanottuna aivan hullu.

Tänään sain taas hysteerisen raivokohtauksen, kun uudet h&m:ltä tilatut tennarit olivatkin väärää kokoa enkä saanut vedetyksi niitä kunnolla jalkaani. Lopputuloksena aloin itkemään ja karjumaan sekä hakkaamaan ja puremaan itseni lähes verille. Jouduin pakosta ottamaan 2 Diapamia kun en mitenkään pystynyt muuten saamaan itseäni edes hieman rauhallisemmaksi.

Diapam vaikuttaa ihan pikkuisen, mutta se ei valitettavasti kykene tekemään minusta täysin rauhallista. Sydän pamppailee yhä ja raivo kiehuu edelleen tulikuumana sisuksissani.

Oli taas lähellä, etten tarttunut terään. Voi olla, että olisin sen tehnyt, jos minulla ei olisi näitä rauhoittavia joista luojan kiitos on edes hetkellinen apu pahimmissa mielen myllerryksissä...

Pelottaa, että vielä joku kaunis päivä ihan oikeasti tapan joko itseni tai jonkun toisen, jos nämä olot jatkuvat tällaisina. Olen niin aggressiivinen, että esim. kassajonossa tekisi mieli oikeasti kuristaa se edessä seisova hidastelija, joka juuri sillä hetkellä sattuu ottamaan päähän. Näen mielessäni, miten tartun tuota ihmistä kurkusta kiinni ja kuristan, kunnes se tuupertuu sinne kaupan lattialle.

Pitäisiköhän mun ihan yleisen turvallisuuden takia hakeutua johonkin suljetulle? Siellä en ainakaan pystyisi satuttamaan itseäni tai ketään muuta kovin pahasti...Paitsi että osastolle ei kovin kevyin perustein oteta ketään enkä tiedä, tekisikö se mulle oikeasti hyvää. Joskus on vain sellainen olo, että mun pitäisi olla lukittuna johonkin neljän seinän sisään eikä mua pitäisi päästää sieltä koskaan pois, ei ainakaan tässä tilassa.

Voi vitun Cymbalta ja nämä kirotut viekkarit jotka eivät ole vieläkään kokonaan loppuneet. Edelleen tulee niitä outoja sähköiskumaisia tuntemuksia ja pää on kuin Haminan kaupunki, yhtä sekaisin. En muista, milloin viimeksi olisin ollut näin sekaisin. Veikkaisin että joskus muutama vuosi sitten kun jouduin todella pahan romahduksen takia suljetulle. Silloin olo oli vielä kamalampi ja pahoin pelkään, ettei tämä nykyinen tilani ole enää kaukana siitä...

Tuntuu, että kukaan ei oikeasti ymmärrä, kuinka tuskallisia nämä mielialanvaihtelut ovat. Kun ilo muuttuu hetkessä masennukseksi tai hillittömäksi raivoamiseksi. Sairas päänuppini vie minua aivan kuusnolla, enkä voi tehdä mitään. Olen sairaan mieleni armoilla ja alttiina sen jokaiselle oikulle.

Tätä kierrettä tuntuu olevan mahdotonta pysäyttää. Mitä jos olo vielä pahenee tästä? Silloin voi tapahtua jotain oikeasti peruuttamatonta. Pelkään, että hyppään hetken mielijohteesta auton alle tai jotain muuta vastaavaa.

Mietin mielessäni aivan kamalia ajatuksia. Miltä tuntuisi lyödä veitsi omaan mahaansa (kuten kuulin erään vakavaa masennusta sairastaneen tehneet) tai hypätä näyteikkunan läpi ja vuotaa kuiviin kaikista niistä haavoista? Voisinko oikeasti mennä niin pitkälle?

Olen hullu. Vaarallinen itselleni ja ehkä myös ympäristölleni. Sellainen tapaus, jonka ei pitäisi antaa kulkea vapaana.

Tunnen niin voimakkaana oman pahuuteni ja tämä ei ole todellakaan liioittelua. Minä olen ihan oikeasti paha, koska mietin niin pahoja ajatuksia ja usein toivon toisille pahaa. Jos otetaan tällainen vanha käsite kuin "synti" käyttöön niin minä olen erittäin, erittäin syntinen ihminen ja voi olla että joutaisin helvettiin, jos sellainen on olemassa.

Olen miettinyt, olisinko joku sosiopaatti, jos en olisi näin herkkä. Suhtaudun niin vihamielisesti tiettyihin ihmisiin tai ihmisiin yleensä. Ansaitsenko edes olla elossa? Ehkä minun pitäisi kuolla, ihan vain sen takia kun olen näin paha ihminen. Ehkä en ansaitse mitään hyvää, koska olen itse paha. En tiedä, tajuaako kukaan vähääkään, mitä yritän tässä selittää, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä.

 Olen paha, vinksallani ja vääristynyt lukemattomilla eri tavoilla. Minut olisi pitänyt abortoida jo kohdussa eikä minun olisi pitänyt koskaan edes syntyä. Läheiseni olisivat säästyneet mittavalta kärsimykseltä, puhumattakaan itsestäni.

http://31.media.tumblr.com/65535b2b7cedeea42d6885b6b7875e7b/tumblr_msxaycMmWY1sn96xdo1_500.gif

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Olet tässä avoimesti kirjoittanut asiasta, jonka kanssa luulin eläväni aivan yksin. En ole koskaan, kenellekään, missään tilanteessa kehdannut kovin suoraan omista pahuuden tuntemuksistani avautua. Joskus tunnen olevani fyysisestikin sairas; ihan kuin olisin niin täynnä kaikkea pahuutta ja paskaa, että se pursuu läpi ihohuokosistani ja saastuttaa kaiken, mihin kosketan. Kiitos avoimuudestasi ja erityisesti tästä postauksesta. Kiitos.

    - Ongelmajäte

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos kommentistasi! On aina hienoa kuulla, että joku pystyy samaistumaan postauksiini ja että niistä voi oikeasti olla apua jollekin. Pahuus on aihe, josta on varmasti ylipäätään vaikea avautua kenellekään...Onneksi kirjoittamisesta on mahdollista saada apua. Harva ihminen on täysin paha, mutta pahuutta löytyy meistä kaikista, näin uskon. Asiasta ei vain puhuta.

    Voimia sinulle ja toivottavasti olosi helpottaa <3

    VastaaPoista