Paha aavistus

Olen ollut nyt kolme päivää siellä työkokeilussa tai siis kuntouttavaa työtoimintaahan se virallisesti on. Jo toisena päivänä meinasin lähteä sieltä ovet paukkuen, koska vitutti niin armottomasti koko paikka ja kaikki ne ihmiset siellä.

Huomasin lähes välittömästi, ettei sillä ole mitään väliä, mitä kukakin siellä tekee vai tekeekö ylipäätään mitään. Pääasia, että ilmestyy paikalle. Ohjaaja huitelee milloin missäkin ja antaa epäselviä ohjeita tai ei anna ohjeita ollenkaan.

Työkaverit ovat joko helvetin ärsyttäviä juoruämmiä, jotka nauravat ja kälättävät kovaäänisesti koko ajan vieressä kun itse yrittää tehdä töitä tai sitten jotain deekuja, narkkareita tai muuten vain tyyppejä, joita ei kiinnosta.

Vitun kiva työympäristö, jes. Jotenkin arvasin, että näin tässä käy, eli ei tämä varsinaisesti yllätyksenä tullut. Olin jo osannut varautua etukäteen, etten pidä paikasta enkä siellä työskentelevästä porukasta.

Vitutus oli jo ensimmäisenä päivänä kova ja toisena niin armoton, että alta puolen tunnin saapumiseni jälkeen harkitsin jo vakavasti paikalta häipymistä, mutta en kehdannut, koska siinä oli ihmisiä ympärillä. Otin jo luurin käteen ja harkitsin tekstaavani työkkärin työntekijälleni, eikö minulle todellakaan löydy mitään parempaa paikkaa, kun viereeni istui eräs minua nuorempi tyttö, joka halusi ilmeisestikin jutella kanssani.

Selvisi, että hänkin oli vasta toista päivää kyseisessä paikassa ja aloimme puhella työnteon lomassa niitä sun näitä.

Tämän ihmisen ansiota on, etten lähtenyt nostelemaan. Se oli todella siinä ja siinä. Olisin varmasti häipynyt ilman tätä tyttöä taakseni katsomatta ja lopettanut duunit heti alkuunsa ja nolannut itseni, joten voi sanoa. että tällä kertaa kävi tuuri. Ainakin yksi mukava työkaveri, jonka kanssa kommunikoida ja tehdä näin olostaan siedettävämpi.

Paskempi homma tosin on, että olemme vain kerran viikossa samaan aikaan töissä, mutta onpahan edes yhtenä päivänä joku normaali ja järkevä ihminen, jolle puhua.

Samana päivänä minua lähestyi myös eräs toisella pajalla työskentelevä mies (kyseessä siis paikka, jossa on erilaisia työpajoja) joka tarjoutui heittämään minut autolla kotiin, koska ostin kyseisestä paikasta lipaston, jota en olisi itse saanut kuljetettua.

Epäröin vähän, mutta en sitten kehdannut kieltäytyä kunniasta. Mies on jollain tapaa pelottava, ehkä siksi, että on hirveän levottoman oloinen ja puhuu lähes lakkaamatta koko ajan. Tulee väkisinkin mieleen, että tyyppi on joku narkkari, josta kannattaa pysyä kaukana. Ja nyt se tietää, missä asun.

Hän siis vei minut autolla töistä koko matkan perille asti, koska "pitäähän työkaveria jeesata."

Tyyppi heittäytyi heti vallan tuttavalliseksi ja eilen se tuli sitten juttelemaan työpisteelleni yli tunniksi ja kyseli, olenko Facebookissa ja olisi halunnut sähköpostiosoitteeni, jotta lähettäisin hänelle joitakin ottamiani kuvia (hän siis tietää, että harrastan valokuvausta)

En antanut sähköpostiosoitettani, vaan sanoin, että käy katsomassa kuviani eräässä netin kuvapalvelussa, johon olen rekisteröitynyt. Valehtelin myös, etten ole Facebookissa, vaikka oikeasti olenkin.

Mielestäni on hieman ahdistavaa, kun joku itselle täysin vieras ihminen, etenkin mies, alkaa käyttäytymään ihan kuin tunnettaisiin toisemme jo paremminkin. Tuli heti mieleen, onko sillä jotain taka-ajatuksia, yrittääkö se ehkä ilmaista kiinnostustaan tällä tavoin vai onko tuo vain normaalia tuttavallisuutta?

Se on paljon vanhempikin, ainakin 10 vuotta...Miksi musta aina tuntuu, että kaikki keski-ikäiset miehet yrittävät iskeä?

Tai kaikki ja kaikki, mutta olen törmännyt vastaavanlaisiin tilanteisiin useasti, esim. kadulla tai baarissa. Tunnen itseni ihan helvetin rumaksi ja kelvottomaksi, kun ainoat miehet, jotka osoittavat edes jollain tapaa kiinnostusta, ovat nämä itseäni paljon vanhemmat tapaukset.

Minusta todellakin tuntuu, etten kelpaa oman ikäisilleni miehille. Baarissa ne tulevat juttelemaan ainoastaan seksin toivossa. Kukaan ei ole koskaan pyytänyt minua treffeille, vaan heti aletaan ehdottelemaan seksiä.

No joo, taisi poiketa hieman aiheesta. Mutta anyway, perjantaina tämä mies siis jutteli kanssani pitkään ja halusi taas tarjota minulle kyydin kotiin, josta kohteliaasti kieltäydyin sanomalla, että tänään kävelen mieluummin.

Nyt hieman pelottaa, että tyyppi alkaa ehdottelemaan jotain jatkossa. Ehkä olen jotenkin huorahtava, kun ne miehet, jotka vaivautuvat olemaan ystävällisiä minua kohtaan, haluavat yleensä jossain vaiheessa seksiä?

Ja tänään joku tuli soittamaan ovikelloani tuossa tunti sitten. Lauantai-iltana ei kellään pitäisi olla asiaa minun luokseni ja ne, joilla joskus on, soittavat aina etukäteen.

Mieleen hiipi paha aavistus, että se oli ehkä tämä tyyppi, joka tietää nimeni ja on varmaan saanut selville, missä rapussa asun ja seuraavaksi se paljastuu joksikin stalkkeriksi tai murhamieheksi.

Olenko vainoharhainen? Todellakin. Mutta minulla on siihen syyni. Kokemuksen painava rintaääni.