Vitun Cymbalta ja sen vieroitusoireet. Tekisi mieli kirota koko lääke alimpaan helvettiin ja olla enää ikinä, koskaan, milloinkaan nappaamatta yhtäkään SSRI-pilleriä.
En ole varma, johtuuko sekava olotilani vieroitusoireista, PMS:stä vai mistä, mutta välillä fiilikset yltyvät sanoinkuvaamattomiksi.
Esimerkiksi tänään kävin tarkistamassa tilini saldon automaatilla ja meinasin mennä ihan sekaisin, kun siellä olikin odotettua vähemmän rahaa.
Teki mieli itkeä järkytyksestä, raivosta, syyllisyydestä ja aivan puhtaasta vitutuksesta. Teki mieli heittää kauppakassit maahan ja ruveta kieriskelemään lattialla ja kirkumaan pää punaisena, koska mitä ilmeisimmin olen ollut liian huolimaton rahan suhteen ja käyttänyt sitä oletettua enemmän.
Kaikenlaisia ajatuksia alkoi välittömästi juosta päässäni.
Miten voin olla näin paska ihminen, että en osaa edes hoitaa raha-asioitani kunnolla? Mihin helvettiin kaikki rahani menevät ja miksi en ole huomannut aiemmin, että taloudellinen syöksykierre uhkaa melko pikaiseen tällä menolla? Ja siitä loogisia ajatuskulkuja myöten itse elämän peruskysymyksiin:
Miksi elämäni on tällaista? Miksi kaikki menee aina päin helvettiä? Ei tästä tule ikinä mitään. Ihmiset vihaavat minua. Kotona on täysi laatikollinen Ketipinoria, miksi en vain voisi huitaista sitä naamaan ja päästä eroon tästä paskasta lopullisesti?
Ja ainiin, ostin sunnuntaina mattoveitsen (en edes tiedä, miksi) ja intouduin hieman raaputtelemaan ihoani sillä. Nyt vituttaa, kun vasenta käsivartta koristaa niin isot naarmut, että kaikki varmasti huomaavat, etteivät ne ole syntyneet vahingossa.
Miksi viiltelyn täytyy olla niin koukuttavaa? Miksi haluan viiltää aina vain syvempään, kunnes olisin vaarassa vuotaa kuiviin? Miksi haluan jatkuvasti nähdä vertani lakanoilla? Olen sairas, sairaampi, sairain.
Oikea hullujen kuningatar.
Kun pääsin kaupasta kotiin, heitin avaimet voimalla seinään ja romahdin eteisen lattialle nyyhkyttämään. Jonkin ajan kuluttua sain raahauduttua sänkyyn, jossa itkin lähes tunnin.
Ja koko vitun episodi vain sen takia, että tililläni oli odotettua vähemmän rahaa.
Mutta tällainen minä olen ja olen ollut niin kauan kuin muistan. Raivotar, jonka lähelle ei kenenkään kannata eksyä silloin, kun huono hetki koittaa. Ja nyt niitä on taas alkanut tulla vähän väliä.
Tekisi melkein nonstoppina mieli kuristaa joku (esim. ärsyttävät työkaverit tai kassajonossa hidasteleva idiootti) ja heitellä tavaroita lattialle, seiniin ja kaikille muille olemassa oleville pinnoille.
Tekisi ihan vitusti mieli kaivaa kaikki mahdolliset terät laatikoista ja viiltää niin kauan, kunnes ehjä iho olisi enää muisto vain.
Pienetkin ärsykkeet itkettävät. Tänään kyyneleet valuivat silmistäni psykiatrisen sairaanhoitajan luona, kun kerroin hänelle, että jälleen yksi ystäväni menee tällä viikolla naimisiin ja minä olen katkera, koska olen edelleen yksin.
Vitun säälittävää, mutta olen oikeasti katkera siitä, että toisilla on joku ja minulla ei ole koskaan ketään.
Olen kykenemätön minkäänlaiseen parisuhteeseen, koska olen niin hullu, ettei kanssani voi elää. Tekisin toisestakin varmaan yhtä hullun kuin mitä itse olen. Tai sitten pistäisin sitä turpaan tai löisin veitsellä tai jotain muuta yhtä sairasta saadessani näitä raivareita vähän väliä.
Hullu, hullu, vittu sä olet hullu, hoen itselleni. Ei tällaista hullua kukaan katsele ja kun on vielä ruma kaiken muun kurjuuden lisäksi, niin ei mitään toivoa. Koskaan.
Ja tämä on ongelmistani pienin...
Harjoittelupaikka ei kiinnosta vittujakaan. En halua, että kukaan tule puhumaan minulle. Haluan pitää toiset ihmiset kilometrin päässä itsestäni ja käskeä kaikkia painumaan vittuun.
Kehtaisinkohan huomenna soittaa sinne ja sanoa olevani migreenissä ettei tarvitsisi mennä?
Kuten ehkä tekstistäni huomaa, vieroitusoireet aiheuttavat ainakin minulle myös aggressiivisuutta.
En tiedä, olenko tällä hetkellä vaarallisempi itselleni vai toisille.
Ikävä kuulla, että sulla on noin huono olla :/
VastaaPoistaKaikilla on joskus noita hetkiä, että hermot romahtaa totaallisesti yhdestä asiasta ja ku sitä asiaa jälkeenpäin miettii, se ei enää vaikuta mitenkään isolta tai erikoiselta, ja sitte tulee mietittyä miks se aiheutti niin vahvan reaktion. Mutta sullaki on ollu stressiä mm. siitä työharjottelusta, se voi vetää pinnaa tiukalle enemmän ku ite tajuaakaan ja sitte se ilmenee noin (plus siihen sitte ne vierotusoireet ja mahollinen PMS).
Mutta mun pointti oli nyt siinä, että tollanen purkaus on ihan luonnollinen, etenki sun tilanteessa, eikä TODELLAKAAN tee susta YHTÄÄN huonompaa ihmistä. Kaikilla ihmisillä on erilainen sietokyky ja mitä mie nyt oon sun juttuja lukenu, sulla on sietokykyä enemmän ku monilla jotka mie tunnen.
Sie et sitä ehkä ite huomaa, mutta sie vaikutat tosi vahvalta ja hienolta ihmiseltä.
Jaksamisia <3 Toivottavasti olot helpottaa pikku hiljaa :)
Kiitos kauniista ja kannustavasta kommentista :)
VastaaPoista