Jotain pielessä

Nyt tuntuu todella oudolta.

Istun tässä keittiönpöydän ääressä, enkä tunnekaan itseäni kovin masentuneeksi tai itsetuhoiseksi, kuten yleensä.

Aamu alkoi aivan normaalisti. Kävin suihkussa, join aamuteen ja söin aamupalaa. Puin, kampasin hiukset, meikkasin. Avasin tietokoneen ja aloin hoitaa asioita.

Kaikki aivan normisti, kaikki ok. Sitten, jossain vaiheessa havahdun ihmetykseen: mikä nyt on, kun ei olekaan paha olo? Miksi minä en mietikään itseni tappamista? Miksi minä istun tässä ja olen kuin mitään ei olisi tapahtunut, aivan kuin en olisi masentunut ollenkaan?

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tosi raskaita. Eilenkin aloin itkeä heti töistä tultuani ja ahdistus tuntui fyysisenä kipuna rinnassa. Itsemurha pyöri mielessä koko päivän ja illankin. Eikä mikään oikein auttanut: ei musiikin kuuntelu, ei kirjoittaminen, ei ajatusten vieminen toisaalle, ei mikään.

 Ja nyt, simsalabim: vointini on tänään, tällä hetkellä olosuhteisiin nähden hyvä. Tai ei hyvä, se on väärä ilmaus:masennus ja ahdistus ja itku ovat edelleen aivan nurkan takana odottamassa tilaisuutta hyökätä kimppuuni, voin tuntea niiden läsnäolon. Mutta sanotaan näin, että vointini on tyydyttävä.

Mitä se ei ole hetkeen ollut. Itsemurhakin tuntuu juuri nyt ajatuksena etäiseltä, vaikka vielä eilen olin aivan varma, että elämäni on kovaa vauhtia menossa sitä lopullista ratkaisua kohti.

Ja vaikka minusta edelleen tuntuu siltä, ajatus ei enää tuota suunnatonta ahdistusta minulle. Miksi? Mikä ahdistuksen sai yhtäkkiä katoamaan?

Masennus, tuska ja tyhjyys ovat elämäni jokaisena päivänä jollain tavalla läsnä, mutta usein onnistun työntämään ne jonnekin taustalle, paitsi niinä kausina, kun masennus selvästi pahenee (esim. viimeisen kahden/kolmen viikon aikana).

 Mutta silloin kun "kunnon" masennuskausi tulee niin pudotus on todella syvä. Itsemurha-ajatukset täyttävät mielen ja kuolema alkaa näyttäytyä ainoana järkevänä vaihtoehtona.

Ja sitten, ihan yhtäkkiä,. olo jostain käsittämättömästä syystä paranee. Ilman mitään logiikkaa. Eilen itsemurhan partaalla, tänään lähes normaali.

Aivan vitun hämärää. En ollenkaan tajua, mistä nämä mielialanvaihtelut tulevat. Miten yhtenä päivänä tai hetkenä voi olla hyvä olo ja pian on jo aivan romahduspisteessä?

Olen tässä jo pitkän aikaa itsekseni epäillyt, että mulla on joku kaksisuuntainen tai sitten olen yksinkertaisesti epävakaa. Jotain tuolla pääkopassa on pahemman kerran pielessä, kun hyvät olot ja romahdukset seuraavat toisiaan vähän väliä.