Olen nuorempana käynyt 6 vuotta intensiivisessä psykoterapiassa viikottain ja vaikka siitä olikin paljon apua, en silti tervehtynyt tarpeeksi, jotta voisin elää ns. normaalia elämää. En siis tiedä, kannattaako yhteiskunnan resursseja tuhlata enempää minuun, kun en ilmeisesti koskaan tule täysin työkykyiseksi.
Toisaalta, olen vihdoin hyväksynyt ajatuksen pysyvästä työkyvyttömyydestä, enkä enää ole aivan niin ahdistunut tulevaisuuden suhteen kuin aiemmin.
Onneksi elämää on myös opiskelun ja työnteon ulkopuolella.
Toisaalta, en kyllä vielä tässä iässä halua eläkkeellekään.
Nyt en todellakaan tiedä, mihin suuntaan elämää pitäisi lähteä viemään...
Työkyvyttömyys ei tee susta yhtään huonompaa ihmistä. Oikeesti. Työnteko ja opiskelu on normaalia tässä yhteiskunnassa, mutta ei suora ehto.
VastaaPoistaMie ainaki pidän sinuu älykkäänä ja hyväsydämisenä ihmisenä. Sitä ei muuta se, onko rasti ruudussa "työkykyinen" vai "työkyvytön". Se mikä merkkaa on se, mitä sydämestä löytyy.
Ugh, olen puhunut.
Voimia <3
Kiitos tosi paljon tästä kommentista, tuli hyvä mieli <3 Niin, se on jännä, miten itseään arvottaa nykyään saavutusten kautta, ei osaa antaa itselleen sitä samaa arvoa kun ns. terveille ihmisille jostain syystä. Mut ehkä mä vielä joku päivä opin olemaan armollisempi itselleni...
VastaaPoista