Yhtenä hetkenä saatan olla iloinen ja toiveikas tulevaisuuden suhteen, toisena hetkenä taas tunnen hukkuvani pohjamutiin.
On raskasta elää tämän kaksijakoisen mielen kanssa, joka huutaa riitasointuja pääni sisällä päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Aivan kuin sisälläni asuisi vihollinen, joka haluaa minun päästävän irti köydestä ja putoavan.
On rankkaa, kun ei tiedä, pitäisikö antaa lopullisesti periksi kaiken suhteen vai jatkaako taistelua, joka lopulta saattaa päättyä häviöön joka tapauksessa. On raastavaa tanssia koko ajan veitsenterällä, painotella sillä ohuella toivon nuoralla, joka pienestäkin tuulenvireestä heilahtaa hetkessä epätoivon puolelle.
Päivittäin tulee niitä hyviä ja huonoja hetkiä, kysymys on vain siitä, kumpia on lopulta enemmän. Toisaalta olisi helpottavaa, jos pystyisi hyvällä omallatunnolla vain luovuttamaan ja voisi jäädä sänkyyn makaamaan, päättämättä enää ikinä nousta sieltä, päättämättä enää ikinä yrittää yhtään mitään.
Miksi en anna itseni tehdä sitä? On kuin minut olisi luotu häviäjäksi ja päivästä toiseen taistelen tätä vääjäämätöntä kohtaloani vastaan. Ehkä kaikkia ei vain ole tarkoitettu voittamaan?
Pahinta on avuttomuus. Kertakaikkisen syvä, täydellinen avuttomuus. Tunne siitä, että on menettänyt oman elämänsä kontrollin, ettei pysty vaikuttamaan yhtään mihinkään,.
Että elämä voi riepotella mihin suuntaan tahansa ja itse voi vain katsoa sivusta, pystymättä millään tavalla vaikuttamaan siihen, mitä tapahtuu.
Vihaan tätä avuttomuuden tunnetta. Joka helvetin päivä mietin ja mietin, miksi ei voi olla toisin. Miksi juuri minulle annettiin tämä taakka? Miksi kaikki nämä sairaudet, eikö edes yhtä niistä olisi voinut jättää välistä?
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Määrittelemätön persoonallisuushäiriö (rajatilapiirteitä havaittavissa). Migreeni. Tinnitus. Kilpirauhasen vajaatoiminta. Skolioosi. Hahmottamisvaikeudet. Aistiyliherkkyys. Kyvyttömyys solmia ystävyyssuhteita. Muistiongelmat.
Melko kattava sairauslista alle kolmekymppiselle.
Eivätkä nuo sanat edes kerro mitään. Ne ovat pelkkiä diagnooseja, kirjaimia näyttöruudulla.
Todellisuus sanojen takana on paljon raadollisempi.
Todellisuus on se, joka saa minut itkemään.
Haluisin vaan halata ja ottaa ees puolet siitä taakasta mitä oot joutunu ja mitä joudut parhaillaan kokemaan. Toivon et löydät vielä jostain voimia, et kaikki kääntyisi edes vähän parempaan. pikkuhiljaa taakka alkaisi kevenemään ja vielä joku päivä heräisit huomaamaan että olet elossa, linnut laulaa ja tunnet olosi keveäksi, kykenet hymyilemään ja nauttimaan elämästä.
VastaaPoistaOttaa pannuun niin saatanasti. Et sinä, vaan ne ihmiset jotka on saaneet siut tuohon jamaan. Koulukiusaajat, jokainen teko ja sana mikä on jollain tavalla sinua vahingoittanut. Ei kenenkään pitäisi kokea sellaista, miksi ylipäätään pitää valita joku tietty ihminen uhriksi jolle voi tehdä ihan mitä vaan?! Ihmiset jotka joko tiedostaen tai tiedostamattaan tekee pahaa jollekin, ei se oo oikein.
Mut toivoa on vielä. Hitunenkin riittää, silloin pidä siitä kiinni, vaali sitä. Ja tosiaan ehkä vielä joku päivä kaikki on paljon paremmin.
Kirjoitit tosi kauniisti, kiitos paljon kommentistasi! Se merkkaa tosi paljon kun joku vaivautuu kirjoittamaan tänne, piristää aina päivääni ja saa paremmalle mielelle :)
VastaaPoistaVoi, kuulostaa osittain niin tutulle. Tuo, että on kaksijakoinen mieli. Että yhtenä päivänä asiat voivat sujua kohtalaisesti, hyvin, jopa epäilyttävän hyvin. Mutta seuraavassa hetkessä kaikki saattaa romahtaa, eikä siihen vaadita paljoa. Jokin pienikin asia voi horjuttaa raiteiltaan. Miettii, miksi edes yrittää, kun kuitenkin se oma pää saattaa hajota seuraavassa hetkessä. Kuin jokin estäisi tavoittelun paremmasta huomisesta, vaikka sitä haluaisikin. Se on pahinta, että ne esteet ovat usein omassa itsessä, eikä niinkään ulkopuolisissa tekijöissä. Silti, on vain jaksettava yrittää, jos sitä oikeasti haluaa, päästävä niistä oman mielensä möröistä eroon. Tsemppiä ja voimia :)
VastaaPoistaKiitos, että kommentoit! Olet ihan oikeassa, usein oma mieli on esteenä, kun haaveilee paremmasta tulevaisuudesta. Ei ole helppoa luopua vanhoista ajatuskuvioista, mutta sitä kai vaaditaan, että voisi siirtyä elämässä eteenpäin...Voimia myös sinulle :)
VastaaPoista