Sain taas kuulla lisää huonoja uutisia. Veljeni on edelleen teholla. Hän on tajuissaan ja pystyy puhumaan, mutta vasen puoli kehosta ei toimi, muisti on vioittunut ja keuhkot rohisevat. Hyvin suurella todennäköisyydellä hänellä on keuhkokuume, joka voi olla tappava.
Toinen veljeni kävi katsomassa teholla tätä sairastunutta veljeä, mutta käynti ei sujunut aivan odotusten mukaan. Veljeni ei nimittäin tunnistanut ollenkaan kyseistä henkilöä, vaikka sairaanhoitaja hoki monta kertaa, että tässä on veljesi X...
Tämä on hälyttävää. Miten on mahdollista, että ei tunnista omaa veljeään? Miten hän on voinut saada niin pahan amnesian? Mitä jos se jää päälle eikä veli enää koskaan muista ketään meistä? Mitä helvettiä siinä leikkauksessa oikein tapahtui?
Lääkäri ei pysty edelleenkään antamaan mitään ennustetta jatkosta.
Äitini sanoi osuvasti, että sitä saa mitä tilaa. Veli jatkoi juomistaan lääkärin kielloista huolimatta eikä käynyt jälkikontrolleissa, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. Tuntuu siltä, ettei hän välitä paskan vertaa itsestään saati sitten perheestään.
Tunnen voimakasta vihaa veljeä kohtaan. Jos hän haluaa välttämättä kuolla, miksei mene ja tapa itseään, vaan tekee hidasta kuolemaa pikkuhiljaa ja pitää tuskallisessa pelossa ja jännityksessä läheisiään?
Tietenkään en halua, että veljeni kuolee. Mutta vituttaa vaan katsoa sivusta, kun toinen tuhoaa terveytensä ja koko elämänsä, eikä voi itse tehdä mitään.
Aina kun puhelin soi, hätkähdän. Pelkään aina, että nyt se on tapahtunut, nyt veli on poissa, kuollut.
Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä olisi parempi kaikille, jos veljeni kuolisi. Hän pääsisi lopultakin eroon tuskallisesta riippuvuudestaan ja me läheiset voisimme lakata pelkäämästä hänen puolestaan.
Onko sellainen oikeaa elämää, että joutuu makaamaan sängyssä puoliksi halvaantuneena lopun ikänsä? Tai että muisti menee niin, että päätyy asumaan jonnekin hoitokotiin 24/7 valvovan silmän alle?
En tiedä, olisiko kuolema veljelleni lopulta armollisempi vaihtoehto kuin tällaisen elämän jatkaminen.
Helvetin helvetti. Milloin kaikki alkoi mennä näin pahasti perseelleen?
Miksi juuri meistä tuli tällaisia saatanan luusereita?
Vitun elämä. Perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti