Viime viikolla jouduin ottamaan neljä kertaa kohtauslääkettä (Migard) migreenin takia. Yksi kahden kappaleen pakkaus maksaa yli 8 euroa. Hip vitun hei, kohta menee kaikki rahat noihin lääkkeisiin. Estolääkitys ei tunnu purevan (masennuslääke Triptyl).
Käsivarsia ja toista polvea särkee pään lisäksi. Olen melkein varma, että minulla on joko nivelrikko tai reuma. En vaan halua tilata aikaa terveyskeskukseen, koska:
A) Joutuisin taas menemään jollekin ulkomaalaiselle lääkärille, joka ei ymmärrä kunnolla puhettani ja jonka puhetta minä en ymmärrä. Todella ahdistavaa.
B) Lääkäri kirjoittaa vaan jotain Buranaa, josta ei ole paljon paskaakaan hyötyä. Kunnon tutkimuksiin ei tietenkään saa lähetettä, koska ei ole resursseja.
C) Kiireetöntä aikaa joutuu odottamaan niin kauan, että oireet eivät tietenkään tunnu juuri silloin kun pitäisi (nämä säryt ovat siis jaksottaisia.)
D) Aikaa varattaessa sairaanhoitaja siellä langan toisessa päässä ei ota oireitani todesta. Hän tivaa, olenko koittanut saada särkyä pois Buranalla (kyllä olen, monta kertaa.) Seuraavaksi hän kysyy, onko minulla mahdollisuutta mennä yksityiselle (ei, ei todellakaan ole).
E) Lopputuloksena saan ajan kuukauden päähän erittäin nyrpeältä ja vastahakoiselta hoitajalta, joka on vähätellyt koko puhelun ajan oireitani ja joka selvästi on sitä mieltä, että olen yksi niistä luulosairaista, jotka ravaavat lääkärissä jatkuvasti tutkituttamassa kuviteltuja oireita.
Että ei paljoa innosta varailla aikaa arvauskeskukseen, ellei ole ihan pakko
Saa nähdä, millaisen paskamyrskyn Kela, työkkäri ja sossu järjestävät kun kieltäydyn kurssista (joka on siis viiden päivän mittainen.) Sossusta maksoivat jo matkatkin etukäteen tililleni. Varmaan työkkäri järjestää tämän johdosta kivan pikku karenssin ja raha-asiani menevät taas kerran päin helvettiä.
Mutta en jaksa välittää. Olenhan jo tottunut siihen, että elämäni on joka tapauksessa pilalla ja kaikki on turhaa anyway.
En vaan jaksa mitään saatanan kurssia.
En halua matkustaa, koska saan kuitenkin migreenin, ei huvita jakaa huonetta jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa, enkä kestä sitä, että joutuisin esittelemään itseni taas kerran uusille ihmisille ja leikkimään sosiaalista.
Pääsiäinenkin meni perseelleen, koska sukuloidessa tuli erimielisyyksiä, jotka vaikuttivat kaikkien viihtyvyyteen.
Veljen näkeminen ei myöskään pahemmin piristänyt, koska hän on edelleen sairaalassa ja pihalla vähän kaikesta.
Itsemurha-ajatuksiakin on taas pikkuhiljaa alkanut tulla, vaikka en olekaan tappamassa itseäni.
Yleensä olen keväisin voinut paremmin, mutta tämä kevät olla poikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti