Syysmasennus tulee taas

Vittu että masentaa. Tänään tuli paha takaisku, kun menin apteekkiin hakemaan lääkkeitä. Olin unohtanut uusia Cymbalta- reseptin enkä siis saanut kyseistä lääkettä, joka loppui jo useita päiviä sitten. Lääkärin perkele oli kirjoittanut vain 30 tabletin reseptin! Enkä tätä tietenkään muistanut ennen kuin oli liian myöhäistä...Nyt ilmeisesti on vieroitusoireet sitten alkaneet. Itkettää, masentaa, on aggressiivinen olo.

Tekisi mieli huutaa ja kiroilla. Tekisi mieli käpertyä nurkkaan itkemään. Tekisi niin helvetin paljon mieli viillellä taas vaihteeksi. Mutta kaverin polttarit ovat kolmen viikon päästä ja pelkään, etteivät arvet ehdi parantua siihen mennessä...Joku näkisi kuitenkin ja ihmettelisi. Enkä minä todellakaan halua selitellä mitään kenellekään.

Vain muutama ihminen tietää masennuksestani ynnä muista ongelmistani enkä todellakaan halua paljastua kenellekään...Mutta kun on niin kurja olo. Ja työharjoittelun aloittaminen ahdistaa aivan jumalattomasti.

Itkettää. Tunnen, ettei minusta ole mihinkään. En osaa mitään, en kykyene mihinkään. En jaksa, en pysty eikä rehellisesti sanottuna edes kiinnosta.

Haluaisin vetää yliannostuksen ja satuttaa itseäni lukemattomilla eri tavoilla. Vihaan itseäni ja saamattomuuttani. Vihaan elämääni. Ennenkaikkea vihaan sitä, että olen ylipäätään syntynyt.

Kaikki syysmasennuksen merkit siis ilmassa. Joka saatanan syksy se tulee, enkä voi sille mitään. Voi vittu tätä elämää.