Tervetuloa blogiini. Onnistuin hävittämään 2 edellistä tekstiäni joten kirjoitan lyhyen tiivistelmän itsestäni. Olen siis 28- vuotias mielenterveyskuntoutuja, jolla on taustallaan 15 vuotta kestänyt masennus, itsetuhoisuutta, paha sosiaalisten tilanteiden pelko sekä pari vuotta sitten todettu uusi tuttavuus, persoonallisuushäiriö. Aiempina diagnooseina ollut mahdollinen add, estynyt persoonallisuus rajatilapiirtein, toistuva keskivaikea masennus ja määrittelemätön kaksisuuntainen mielialahäiriö.

En opiskele tällä hetkellä enkä käy töissä. Elämääni kuuluu terapian lisäksi valokuvaaminen, lukeminen, runojen kirjoittaminen ja satunnainen lenkkeily.

Aloitin tämän blogin, koska olen tällä hetkellä elämässäni senlaatuisessa umpikujassa, etten tunnu löytävän tietäni ulos. Haluan avata elämäni solmuja kirjoittamalla ja siinä ohessa jakaa kokemuksiani myös muille. En ole koskaan ollut innokas päiväkirjan kirjoittaja - yritystä on kyllä löytynyt. Koen, että blogin kirjoittaminen on minulle luonnollisempaa, kun voin ikäänkuin puhua jollekin toiselle itseni sijasta.

 Minua kiusattiin koko peruskouluaika, 9 vuotta ja tällä on ollut valtava vaikutus niin ihmissuhteisiini kuin myös persoonallisuuteeni. En osaa edes kuvitella, millaista elämäni voisi olla ilman näitä kokemuksia. Olen käynyt kuusi vuotta psykoterapiassa ja sen jälkeen juttelemassa psykologilla n. kerran kuukaudessa.




Lääkityksiä on ollut vuosien varrella monia, viimeksi Ecitalporam, josta ei ollut mainittavaa apua. Pari päivää sitten aloitin Liton 300g 2x päivässä, lisäksi olen syönyt 7 vuotta Ketipinor 25 mgx1 unilääkkeenä.

 Olen rikki, hajalla ja hukassa monin eri tavoin. Silti minussa elää toivo: ehkä elämä on sittenkin elämisen arvoista ja minullekin tapahtuu vielä hyviä asioita?