Soitin pari päivää sitten työkkäriin kun oli vakityöntekijäni kanssa sovittu mahdollisesta työharjoittelusta, joka alkaisi heinäkuussa. Tämä henkilö itse lupasi ottaa minuun yhteyttä ja kun puhelua ei alkanut kuulua, otin itse luurin kauniiseen käteen ja soitin hänelle. Ja sain kuulla sijaiselta, että tämä kyseinen työntekijä oli jo lähtenyt kesälomalle...Ilmoittamatta minulle, vaikka oli LUVANNUT soittaa. Kiitos helvetisti, todella hyvä mieli jäi, hienoa palvelua! *sarcasm*
En tiedä, oliko unohtanut vai "unohtanut" eikä paljoa kiinnosta. Ehkäpä minä vuorostani jätän vastaamatta, kun hän seuraavan kerran suvaitsee soittaa...Mieleeni on myös tullut se mahdollisuus, että tämä ihminen pitää minua varmaankin jo toivottomana tapauksena eikä näe mahdollisuutta sille, että voisin työllistyä.
Ongelmani ovat niin pitkäkestoisia ja vaikeita, että minulle on ehdotettu pysyvää eläkettä. Kaksi kertaa. Sekä tämän edellämainitun virkailijan, että työvoimaneuvojan/psykologin toimesta. He eivät kykene löytämään minulle sopivaa alaa, enkä siihen kykene itsekään. Liikaa rajoitteita, he sanovat. Melko masentavaa kuultavaa.
Minulla on psyykkisten sairauksien lisäksi myös fyysisiä sairauksia, olen ns. monisairas. Joten työkkäri on kai lyönyt hanskat tiskiin kanssani ja päättänyt, ettei minusta enää työkykyistä tule joten lienee turha tuhlata kohdallani rahaa ja aikaa. Itse alan pikkuhiljaa olla samaa mieltä.
Välillä itkettää, kun ajattelen, mitä tulevaisuudella on minulle tarjota. Olen loppuikäni köyhä, se on satavarmaa, jos en pysty työllistymään. Olen myös yksinäinen, sekin on lähes varmaa. Harvat ystäväni asuvat muualla ja uusien ihmissuhteiden solmiminen näyttää nykytilanteen valossa vähintäänkin haasteelliselta.
Puhumattakaan seurustelusuhteesta...Johon en usko kykeneväni koskaan, mikäli henkinen tilani ei radikaalisti parane. Mietityttää myös, onko julkista terveydenhuoltoa enää olemassa sitten kun minä olen vanha. Mistä saan rahaa hoitoon siinä tapauksessa, että vastaus on kielteinen ja minusta ei ole työhön?
Ehkä mietin tulevaisuutta liikaa...Eihän sitä koskaan tiedä, olenko enää hengissä siinä vaiheessa, kun olen vanha. Voin kuolla vaikka huomenna, jäädä auton alle tai vastaavaa. Tai sitten tapan itseni.
Silti tulevaisuus pelottaa, enkä pysty olemaan ajattelematta erinäisiä kauhukuvia, jotka väkisinkin nousevat mieleni pohjamudista kohti pintaa. Olen yrittänyt positiivista ajatteluakin...Mutta kai minä olen enemmän pessimisti/realisti.
Mutta oikeasti. Kuka haluaa jäädä eläkkeelle näin nuorena, alle kolmekymppisenä? Minulla voi olla elämää edessä vielä seuraavat 50 vuotta. Mitä helvettiä minä teen kaikella tällä luppoajalla? Tuntuu jo tässä vaiheessa, että pää alkaa hajota kun miettii liikaa kaikenlaista.
Kieltämättä on kuin pieni maailmanloppu, kun sinulle ehdotetaan tosissaan pysyvää eläkettä. Se olisi ok jos ikää olisi 10-20 vuotta enemmän. Mutta tässä vaiheessa???
Enhän ole vielä edes päässyt kunnolla työelämään. Ja nyt minut jo potkitaan sieltä lopullisesti pois? Toisaalta, ehkä niin on kaikille parasta. Eipähän tarvitse stressata joka päivä siitä, miten tulla toimeen toisten ihmisten kanssa. Enkä ole jatkuvasti sairaslomilla, rasittamassa yrittäjän kukkaroa.
Toisaalta, tiedän että tämä on kyynisesti sanottu, mutta minun tapauksessani koen tämän tilanteen osiltaan niin, että yhteiskunta sai mitä tilasi. Se ei kyennyt suojelemaan minua päivittäiseltä kiusaamiselta, joka tuhosi mielenterveyteni ja mahdollisesti myös kyvyn solmia terveitä ihmissuhteita.
Minut pakotettiin päivittäin vahingollisiin olosuhteisiin ja tätä jatkui 9 vuotta. Ihme olisi, jos tästä ei olisi jäänyt jälkiä. Yhteiskunta ei pystynyt suojelemaan minua, joten yhteiskunta joutuu nyt maksamaan seurauksista.
En ole yksin. Kohtalotovereita on paljon, heitä jotka ovat vammautuneet henkisesti joko kiusaamisen tai jonkin muun syyn takia. Yhteistä meille on, että usein joudumme kärsimään yksin. Ulkopuoliset eivät ymmärrä, usein edes oma perhe ei ymmärrä, kuten minun kohdallani on käynyt.
Toivotan jaksamista kaikille kohtalotovereille siellä jossain. Toivottavasti teidän asianne tulevat olemaan paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti