Kävin tänään ensimmäistä kertaa tapaamassa mahdollista tulevaa psykoterapeuttiani.
Hän vaikutti suht mukavalta, keski-ikäiseltä naiselta, jolla on pitkä kokemus mielenterveyspotilaiden hoidosta. Käynti meni ihan ok ja sovimme tapaavamme parin viikon päästä toisella arviointikäynnillä, johon mennessä täytyy tehdä päätös, jatkammeko työskentelyä yhdessä.
Olen suoraan sanottuna kauhuissani. Tänäänkin itkin lähemmäs puoli tuntia silkkaa epätoivoani, kun en haluaisi aloittaa tuota prosessia.
Vihaan jo ajatustakin menneisyyden läpikäymisestä, koska minussa herää niin helvetillisen rankkoja tunteita, etten tiedä, tulenko selviämään, jos koko lapsuuteni ja nuoruuteni tulee oikeasti tietoisuuteen ja joudun kokemaan kaikki ne kamalat tilanteet uudelleen.
Tekisi jopa mieli vetää mieluummin ranteet auki kuin vapaaehtoisesti palata siihen tunnehelvettiin, josta olen kaikin voimin koko elämäni pyristellyt pakoon.
Onko tämä elämä edes elämisen arvoista? Tunnen olevani niin heikko ja mitätön ihminen, kun tällaiset asiat saavat pääni hajoamispisteeseen. Ihmiset ovat selvinneet paljon pahemmastakin; miksi minä en selvinnyt omasta menneisyydestäni?
Ja raha-asiat stressaa aina. Huomenna pitäisi soittaa sossuun ja yrittää selvittää, miten Kelan tukeman terapian omavastuuosuudet maksetaan, etukäteen vai jälkikäteen ja maksavatko ne edes kaikkea, vaikka alustavasti lupasivat? Omilla tuloillani en nimittäin pysty maksamaan kolmeakymppiä joka viikko terapiasta (kyseinen terapeutti veloittaa yli 70€ per käyntikerta)
Kaiken lisäksi tuleva terapeuttini haluaisi, että aloittaisin terapian jo ensi kuussa, mikä tuntuu itsestäni jotenkin liian aikaiselta, kun Kelaan ei ole edes vielä lähetetty terapiahakemusta käsiteltäväksi. Hän haluaa myös, että kävisin vastaanotolla 2 kertaa viikossa kun taas itselleni sopisi korkeintaan se kerta viikkoon.
Epävarmuus piinaa minua. Entä jos valitsinkin väärän ihmisen ja joudun sitoutumaan vuodeksi hoitoon, josta ei ehkä ole mitään apua? Mitä jos sossu pettääkin lupauksensa eikä maksakaan omavastuita (näinkin on kuulemma käynyt) Miten ihmeessä saan kokoon 72€ seuraavaa käyntiä varten jos en saa maksusitoumusta?
Jokin osa minusta toivoo, ettei terapiahakemus mene läpi ja että siten välttyisin piinaavalta prosessilta.
Tiedän, olen säälittävä luuseri.
Joskus sitä vain kyselee itseltään, miten tästä elämästä tuli tällaista paskaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti