Ehkä minun pitäisi luopua kaikesta, lopullisesti.
Muuttaa jonnekin korpeen asumaan ja lakata pitämästä yhteyttä ihmisiin. Vuokrata tai rakentaa joku mökki ja elellä siellä omavaraisesti, kaukana kaikesta sivistyksestä.
Joskus vaan tuntuu siltä, että minun olisi parempi yksin.
En ole koskaan ollut hyvä ihmissuhteissa ja minua on satutettu lukemattomat kerrat. Olen myös itse satuttanut muita ihmisiä, tahtomattani mutta myös tarkoituksellisesti.
En osaa elää tällä tavalla, ihmisten ympäröimänä. Lähinnä he ovat tuottaneet minulle pelkkää tuskaa.
Pitäisikö vain pakata reppuun välttämättömät tarvikkeet ja lähteä, jättää kaikki?
Tekisikö se minut onnelliseksi?
En todellakaan tiedä. Ehkä tulisin mökkihöperöksi ja sekoaisin lopullisesti. Sillä sanotaanhan, että ihminen on laumaeläin, että tarvitsemme toisia ihmisiä ollaksemme kokonaisia.
Entä jos minä olenkin poikkeus sääntöön?
Ihmissuhteeni eivät ole kovin terveitä. Lähinnä ne ovat raastaneet ja repineet minut niin hajalle, että tuntuu kuin sydämestäni olisi kaiverrettu paloja pois. Niin paljon sattuu kun on toistuvasti tuntenut tulleensa hylätyksi niiden kaikkein läheisimpien toimesta.
Enää en jaksaisi yhtäkään hylkäämistä, en yhtä ainoaa kuormittavaa ihmissuhdetta.
Haluan vain olla rauhassa ja lakata tuntemasta jatkuvaa tuskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti