Taide pelasti minut itseltäni

Taas on näköjään viikko kulunut edellisestä postauksesta...Mitähän mä olen tehnyt tässä
välissä kun en ole jaksanut käydä blogia päivittämässä? Pitäisi todellakin aktivoitua enemmän tämän suhteen.

Eilen oli taas tosi vaikea ilta, mutta nyt tuntuu hieman helpottavan. Viiltelyltä ja hakkaamiselta on säästytty toistaiseksi, tosin koskaan ei voi olla satavarma, milloin nupissa kilahtaa taas ja sitten se on menoa.

Nyt aamulla olisi käytävä labrassa otattamassa litium- ja kilpirauhasarvot. Litoa olen siis syönyt about kuukauden, tosin muutama päivä sitten päätin lopettaa sen (2kg lihomisen takia) ja Thyroxinia noin vuoden verran. Tarkoituksena oli alunperin herätä klo 8 mutta joku riemuidiootti aloitti hillittömän bilettämisen jossain naapurikämpässä (asun siis kerrostalossa) ja heräsin jo klo 3 yöllä...

Oli sitten pakko tulla koneelle, että jaksaisin valvoa kunnolla ja unta en enää saanut tuon heräämisen jälkeen. Todella ihania naapureita mulla, ei ollut ensimmäinen kerta kun herään hillittömään musiikinjytkeeseen keskellä yötä.

No mutta, asiaan. Mieliala ei ole juurikaan parantunut viikon aikana, on ahdistanut, masentanut ja vituttanut ihan entiseen malliin. Sain lääkäriltä Cymbalta-masennuslääkereseptin viikko takaperin, nyt pitäisi enää käydä hakemassa se. Esteenä on lääkkeen hinta, joka lähentelee 30 euroa kuukaudessa. Tällä hetkellä olen aivan peeaa ja odottelen soskun toimeentulotukipäätöstä, jota ei ole vielä kuulunut.

En siis pysty nyt hankkimaan tuota lääkettä mikä harmittaa todella rankasti, koska kaipaisin edes pientä mielialan nostoa, jos vaikka tästä lääkkeestä olisi jotain apua...

Asiasta kolmanteen. Lukeminen, musiikki, elokuvat ja runojen kirjoittaminen pitävät minut järjissäni, ovat pitäneet viimeiset 15 vuotta. Ilman niitä olisin varmaankin tappanut itseni jo ajat sitten.

Nuorempana olin myös innokas piirtelemään, tosin se on viimeisen 10 vuoden aikana jäänyt vähemmälle. Sanotaan nyt kuitenkin kliseisesti, että taide pelasti minut itseltäni. Elokuvien ja kirjojen parissa voin hetkeksi unohtaa itseni, upota toiseen todellisuuteen, olla joku muu edes pienen hetken. Ja unohtaa kaiken tämän paskan, joka muulloin pyörii päässäni 24/7.

Luen suurimman osan vapaa-ajastani, milloin pystyn keskittymään. Kauhu ja fantasia ovat eniten lähellä sydäntäni, tosin pyrin lukemaan kirjallisuutta laidasta laitaan. Nyt on menossa Stephen King- kausi taas vaihteeksi.

Elokuvagenressä fantasia- ja kauhu ovat myös ykkösenä, erityisesti yliluonnollinen kauhu ja zombie-leffat kiinnostavat. Myös draama- ja historiallisia elokuvia tykkään katsoa.

Runoja kirjoitan silloin kun tuntuu, että pää hajoaa tässä ja nyt. En osaa kirjoittaa "hyvällä" tuulella ollessani, luovuuteni tuntuu pulppuavan ainoastaan silloin kun ahdistaa niin perkeleesti. Tämä harmittaa, haluaisin kirjoittaa muulloinkin kuin äärimmäisen ahdistuneena tai masentuneena, mutta se ei vain tunnu luonnistuvan jostain syystä. No, täytyy olla kiitollinen että ylipäätään pystyn kirjoittamaan, onhan se hyvä keino purkaa pahaa oloa.

Musiikin suhteen olen melko kaikkiruokainen, mutta pääasiassa tällä hetkellä tykkään kuunnella aika raskasta kamaa, fiiliksestä riippuen. Esim. Murderdolls, Wednesday 13, Nightwish, Children of Bodom jne...Joskus kuuntelen kyllä ihan teknoakin tai jopa klassista. Tämä vaihtelee aika paljon kausittain.

Valokuvaamisen löysin nelisen vuotta sitten ja talvella sain ensimmäisen järjestelmäkamerani, jolla olen käynyt kuvailemassa aina kun jaksan. Tosin viime aikoina en ole kyllä paljoa jaksanut, ehkä syksyllä taas tulee sen suhteen aktiivisempi kausi. Kuvaan lähinnä luonnossa, joka on lähellä sydäntäni.

 Pari tuntia vielä aikaa ja sitten täytyy lähteä sinne labraan. Ei yhtään huvittaisi, haluaisin vain notkua netissä loppupäivän, mutta pakko oikeasti mennä, kun olen lykännyt sitä jo pari viikkoa. Palaillaan...