Tämä kesä on ollut mulle harvinaisen vaikeaa aikaa. Yleensä olen voinut kesällä paremmin kuin talvella mutta ei päde tähän vuoteen. Toukokuussa oli harvinainen parempi jakso, jolloin jaksoin jopa lenkkeillä säännöllisesti mutta kesäkuussa vointini romahti ja mieliala on madellut pohjamudissa viikkotolkulla.
Tänään hakkasin itseäni taas. Ilman mitään erityistä syytä. Vitutti vaan niin armottomasti kaikki. Koko tämä saatanan elämä. Elämä josta ei koskaan tule mitään, elämä jossa olen epäonnistunut täydellisesti. Olen sairas, yksinäinen ja köyhä. Revi tästä sitten jotain riemua elämään.
Nyt en kertakaikkiaan jaksa ajatella positiivisesti. Haluttaisi vaan vetää ranteet auki ja unohtaa koko paska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti