Juhannuksena mökillä tapahtui seuraavaa: Leikin pienen veljenpoikani kanssa. Sitten hän kertoo, kuinka isot pojat kiusaavat esikoulussa. Kukaan ei ole ilmeisesti puuttunut kunnolla tähän kiusaamiseen. Kerron asiasta pojan äidille, kälylleni, joka toteaa vain: "X nyt on vaan sellainen, että se ottaa vähän kaiken kiusaamisena,
jos joku sanoo jotain."
Siis mitä helvettiä?!? Omaa poikaa selkeästi kiusataan systemaattisesti ja ainoa, mihin pojan äiti kykenee, on kiusaamisen vähättely?
Olin järkyttynyt. Tiesin kyllä, että veljen vaimo on idiootti (näin ilkeästi sanottuna) mutta en olisi uskonut, että hän olisi noin välinpitämätön oman lapsensa suhteen. Veljeni myös tietää tilanteesta, mutta ilmeisesti häntäkään ei pahemmin kiinnosta se tosiasia, että omaa poikaa kiusataan.
Jäin miettimään, onkohan tämä asenne kovinkin yleinen ns. tavallisten ihmisten keskuudessa, jopa niiden vanhempien, joiden lapset ovat kiusaamisen kohteina? Että ajatellaan jotenkin niin, ettei se ole oikeastaan kiusaamista ja että lapsi on vaan niin herkkä, että eihän se nyt ole niin vakavaa, jos joskus vähän nälvitään,
että kaikkihan sitä tekee jne jne...
Kuinka väärässä nuo ihmiset ovatkaan. Haluaisin mennä ja ravistella kaikkia vähättelijöitä, huutaa niille päin naamaa, että lopettakaa se vähättely! Oikeasti, tajuatteko että kiusaaminen tuhoaa mielenterveyden, eikä niistä henkisistä arvista pääse ikinä täysin eroon? Avatkaa silmänne ja katsokaa, miettikää vähän, missä mennään!
Tulen niin surulliseksi sen tosiasian tähden, että kiusaamista edelleen vähätellään, eikä ymmärretä, kuinka vaikeasti sen "viattoman nälvimisen" takia saattaa traumatisoitua.
Sanoin kyllä kälylle suoraan, että ainakin itselleni kiusaaminen oli traumatisoiva kokemus, jolla on ollut vaikutusta aikuisikään ja että lapsen kannalta olisi parasta lopettaa se heti alkuunsa, ennenkuin se pääsee jatkumaan ja kroonistumaan. Tähän käly ei oikein sanonut mitään. Oli vaan sitä mieltä, että ei hänen poikaansa oikeasti kiusata, että poika on vaan niin herkkä, että ottaa kaiken itseensä jne...
Niinpä. Näinhän se menee, että kiusatussa on aina se vika, koska kiusattu on "liian herkkä" eikä ymmärrä "huumoria" jne jne. Tuota samaa paskaa minullekin syötettiin lapsena ja annettiin ymmärtää, ettei minun tunteillani ja tarpeillani saati turvallisuudellani ole niin väliä, koska "pojat on poikia". (Tuota lausetta muuten vihaan yli kaiken - miten jonkun sukupuoli voi olla oikeutus kiusaamiseen???)
Ja lopulta sitä oikeasti alkaakin uskoa olevansa itse syyllinen, kun kaikki luokkakavereista opettajiin ja lasten vanhempiin ovat sitä mieltä, että kaikki ne lumipesut, tavaroiden piilottamiset, takaa-ajot, tönimiset, uhkailut ja haukkumiset ovat täysin oikeutettuja ja ihan itse ansaittuja.
Pahin painajaiseni on se, että koulukiusaaminen tulee jatkumaan nyt veljenlasteni kohdalla. Että kierrettä ei saada katkaistua ja näille lapsille tapahtuu se sama, joka tapahtui itselleni. Pelkään, että heidänkin lapsuutensa ja elämänsä menee pilalle peruuttamattomasti.
Ja vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ihan kauheaa, että kälysi suhtautuu noin. Todella surullista viattoman lapsen kannalta. Uskon, että tämä koskettaa erityisesti sinua todella paljon, koska samalla viestittää sitä, että kälysi ei myöskään tuskin pysty ymmärtämään sinua ja sinun kokemuksiasi. Tilanne on varmasti triggeröinyt sinua. Olet kuitenkin tehnyt oikein ja kaiken, mihin pystyt: olet ottanut asian puheeksi. On todella surullista, että et pysty vaikuttamaan enempää viattoman lapsen oireiluun ja hätään, mutta... olet tehnyt parhaasi ja kaikkesi. Emme voi kuin toivoa, että lapsen vanhemmat alkaisi nähdä pikku hiljaa, ennen kuin on liian myöhäistä.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, ne merkitsevät paljon tässä tilanteessa <3 Niin, toivon tosiaan tehneeni kaikkeni ja että asiat kääntyisivät parempaan päin veljenpoikani kohdalla ja vanhemmat havahtuisivat tilanteeseen...On tuskallista odottaa ja katsoa vierestä, mutta se on tässä tilanteessa kaiketi ainoa vaihtoehto.
PoistaVoi vittujen saatanan kerpele.
VastaaPoistaMitäs jos käännettäs tää niin päin että aikuiset on uhreja;
Käyt töissä. Siellä tehdään välillä töitä koko porukalla mutta sulle sanotaan että "joo et sä voi tulla meidän kanssa tekee tätä, mee muualle" *hörähtelyä, haukkumasanoja, huutelua* Sinua syrjitään, joskus sinuun käydään jopa fyysisesti käsiksi kaiken piilovittuilun lisäksi.
Menet sanomaan asiasta pomolle, joka naurahtaa ja vetoaa siihen et "miehet on miehiä, ne nyt vaan on semmosia", eikä tee asialle mitään. Kun kerrot tilanteestasi sukulaisille ei nekään ota tosissaan, sillä sinähän oot vaan liian herkkä ja otat kaiken vähän liian vakavasti.
Menet takas työpaikalle ja siellä käydään kimppuun oikein joukolla, mut se sivuutetaan koska sehän on vaan "viatonta nälvimistä".
Kun laittaa koko höskän asetelmaan jossa kaikki osapuolet on aikuisia, se kuulostaa väkisinkin ihan helvetin rujolta ja pahalta.
Miks lasten kohdalla on ihan toisin? Lapset traumatisoituu paljon herkemmin koska aivot on vasta kehittymässä eikä niillä välttämättä ole työkaluja selviytyä tilanteista toisin kuin aikuisilla, arvostelukyky ei oo läheskään sitä mitä se on aikuisilla eikä ne ymmärrä miltä toisesta tuntuu. Tai jos ymmärtää, se on niiden mielestä vaan hauskaa kun toinen itkee yksinään ulkona porukasta. Kyllähän tuota yhtä rääpälettä saa haukkua ja retuuttaa miten huvittaa koska se nyt vaan menee niin. Lapset just kaikkein eniten tartteis sitä aikuisten tukea tämmösissä asioissa, mutta sitä ei vaan oteta tarpeeks vakavissaan... -.- Miks se on paljon helpompi sivuuttaa kun kyse on lapsista?
....tätä ei nyt varmaan huomaakaan mutta ottaa vaan niin pahasti pannuun että huhhei >:c Niin monet ihmiset vois tänä päivänä niin paljon paremmin jos kiusaamiseen puututtaisiin heti alkumetreillä...
Toivon niin kovasti et siun veljenpojan tilanne katkastas mahd. pian ja vanhemmatkin ymmärtäis tilanteen vakavuuden.
Tuo, että kääntää asetelman nurinpäin niin, että aikuiset ovatkin lasten tilalla, saa kyseisen kohtelun vaikuttamaan vieläkin irvokkaammalta, toden totta...Ja on tosiaan mielenkiintoista, että lapset saavat kohdella toisiaan melkein miten tahansa, aikuinen taas olisi oikeudessa hyvinkin äkkiä samoja metodeja käyttäessään. Aivan kuin lapsilla olisi vähemmän ihmisarvoa ja sen takia heitä saa kohdella kaltoin? Ja kuitenkin lapsi on se, joka traumatisoituu aikuista helpommin, kuten totesit.
PoistaVoi vaan toivoa, että tulevaisuudessa asiat olisivat edes vähän paremmin...