Enkä edes jaksa tuntea enää syyllisyyttä...Että lankean aina uudestaan samaan kaavaan, juoksen tässä itsevihan oravanpyörässä, joka jatkuu ja jatkuu. En yksinkertaisesti osaa kuvitella elämääni ilman itseni satuttamista. Vain sillä tavoin vihani pysyy kurissa edes jollain tavalla.
Miksi aloin ylipäätään viiltelemään? Koska tunsin itseni niin helvetin yksinäiseksi. Olin koulukiusattu, vailla ystäviä, vailla mitään. En osannut itkeä, vaan purin tuskaani raivoamalla tai kääntämällä sen itsevihaksi, joka johti siihen, että tartuin yläasteella ensimmäisen kerran terään.
Välillä on ollut pitkiäkin aikoja ilman viiltelyä, mutta aina se alkaa uudestaan. Miksi? Koska minä vihaan itseäni.
Haluan rangaista itseäni. Koska olen yksin, enkä kelpaa kenellekään. Koska olen ruma ja vastenmielinen lehmä, joka ei ansaitse mitään muuta kuin halveksuntaa. Koska olen heikko.
Olen niin saatanan heikko ihminen, että kuvottaa. Annoin kaiken tämän paskan tapahtua itselleni. Annoin niiden kiusata itseäni ja varastaa mielenterveyteni. Annoin niiden sanojen syöpyä mieleeni ja murtaa itsetuntoni. Annoin niiden ryöstää elämäni. Se on anteeksiantamatonta.
Vihaan itseäni, koska en osannut puolustautua. En pystynyt suojelemaan itseäni. Eikä kukaan ollut suojelemassa minua. Jouduin kestämään yksin sen kaiken. Kiusaajat ja heidän sanansa. Ja vaikka minä vannoin, etten koskaan anna heidän tuhota itseäni, en pystynyt pitämään itselleni annettua lupausta.
Minun olisi pitänyt olla vahva. Mutta en ollut ja se on synti, josta olen ansainnut rangaistuksen.
Elämäni ei ollut pelastamisen arvoinen. Minä en ollut pelastamisen arvoinen.
Miksi kukaan ei puuttunut, vaikka näki? Kaikki tiesivät. Kaikki. Eikä kukaan tehnyt mitään.
Koko saatanan kylä tiesi. Koulukaverit, opettajat, vanhemmat, naapurit. KAIKKI tiesivät. Ja SILTI sen annettiin jatkua vuosia ja taas vuosia.
Syytettyjen penkillä olen aina ollut minä yksin.
Kaikki on omaa syytäsi, niin minulle sanottiin. Opin siis uskomaan sen. Ja siksi satutan itseäni yhä uudestaan.
Täytyyhän minun rangaista itseäni. Koska annoin kaiken sen pahan tapahtua itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti