En mennyt maanantaina kuntouttavaan. Tämä tuskin oli yllätys kenellekään, kaikkein vähiten itselleni...
Niinkuin arvasin etukäteen, en vaan pystynyt menemään sinne. Sosiaalisten tilanteiden pelko on kasvanut liian pahaksi, samoin pelko siitä että mokaisin vaan kaiken lopulta.
On aika huono fiilis mutta toisaalta tiedän että tein oikean ratkaisun. Työkkärille en ole vielä ilmoittanut mitään (kai ne sieltä kirjastolta ilmoittaa/on ilmoittaneet) ja Kelalle olen jättänyt soittopyynnön asiasta.
Tänään huomasin että ex-ohjaaja työpajalta oli laittanut viestiä, että hänelle oli ilmoitettu etten mennyt sinne kirjastolle ja voiko hän jotenkin auttaa, onko kaikki kunnossa? En vastannut vielä mitään.
Täytyy huomenna laittaa sille jotain viestiä takaisin.
Mietin mitä sanoisin? Ei ole mitään sanottavaa. Paitsi että olen päättänyt hakeutua sinne eläkkeelle ja odotan pääsyä lääkärille joka puoltavan lausunnon suostuisi kirjoittamaan Kelaa varten.
Että kyllä mun niinsanottu työurani oli nyt tässä.
Tekisi mieli vetää kunnon kännit (harmi että lääkitys estää juomisen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti