En tiedä, mikä helvetti mua vaivaa. Kaiken pitäisi olla ihan ok. Silti on hetkittäin niin voimakas paha olo, että haluaisi vain kaatua maahan ja lopettaa itsensä siihen paikkaan tai vaihtoehtoisesti nukkua pari viikkoa putkeen.
Huomenna edessä kaverin tapaaminen, jonne en jaksaisi mennä. Jo eilen piti nähdä, mutta jouduin perumaan kertakaikkisen kamalan olon takia. Pakko kai jäädä jonkun tekosyyn varjolla töistä pois, että jaksaa raahautua sinne tapaamiseen. Ei tämä johdu kaverista, en tosiaan tiedä mistä tämä johtuu.
Tänään oli ihan hyvä päivä. Silti itkeä vollotan aina välillä ja tulee oloja, että ei jaksa enää ja haluaisi vain vetää ranteet auki.
Onko tapahtunut liikaa muutoksia viikon sisällä? Eilen eräs pitkäaikainen työkaveri lopetti töissä, tänään tapasin omahoitajani viimeistä kertaa (4 vuotta melkein hänen luona kävin) ja viikon kesälomani päättyi viime sunnuntaina. Onko mieleni yksinkertaisesti ylikuormittunut tästä kaikesta?
Vai painaako menneisyys nyt täydellä voimalla päälle, aktivoituuko minussa jokin trauma, aiemmin käsittelemätön tunne?
Ai niin, soitin tässä hiljattain hoitavalle psykiatrilleni ja pyysin uusimaan Diapam-reseptin, koska lääkkeeni ovat melkein loppu. Hän suostui pitkin hampain kirjoittamaan 30 tabletin erän miedointa 5 mg:n vahvuista ja ilmaisi selkeästi kantansa, että minun pitäisi pian kokonaan lakata ottamasta tätä lääkettä.
En ole koukussa millään tavalla. Otan lääkettä korkeintaan kerran, pari viikossa pahimpina kausina ja parempina n. kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin. En popsi niitä kuin karkkeja.
Pelkään, ettei niitä jatkossa myönnetä minulle enää ollenkaan. Miten sitten kestän niitä kauheita olotiloja, joihin ei mikään muu auta?
Mukava, että liityit blogiini lukijaksi. :> Tsemppiä kovasti sulle ja jään vuorostani seurailemaan sinunkin blogiasi. :>
VastaaPoistaKiva kuulla ja kiitokset tsempeistä, itsekin toivon voimia sinulle :)
VastaaPoista