Epävarmuutta ja uusia harrastuksia

 Kesä on ohi (onneksi!) ja syksy on edennyt jo pitkälle. Hengissä ollaan edelleen, ainakin toistaiseksi...Testitulokset oli ns puhtaat, eli sydämen pitäisi olla kunnossa, mitään fyysistä vikaa ei tutkimuksissa löytynyt, paitsi se trombosytoosi, joka on ilmeisesti seurausta jo pidempään jatkuneesta anemiasta eli rautalääkekuuri aloitettu hiljattain, vaikutuksia odottelen. 

Edelleen tulee päivittäin sydämen lisälyöntejä, etenkin rasituksen jälkeen ja lenkillä en ole uskaltanut juuri kesän jälkeen käydä. Pelko on edelleen jokapäiväinen seuralainen, jäi vahva epäilys testituloksista huolimatta, että sydämessä kuitenkin on jotain vikaa, joka ei testeissä jostain syystä näy :/  

Pulssi myös vaihtelee usein, nopeutuu ja hidastuu vuorotellen, ilman varsinaista syytä. Se tässä just pelottaa, kun oireita on, vaikka sydänultrassa ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa näkynyt ja sepelvaltimoissa ei tukoksia, mutta oireet on ja pysyy ja varmaan jatkuva itsetarkkailu vielä lisää niitä entisestään. Mittailen verenpaineita päivittäin ja paineet on todella alhaiset, joskus jopa alle 100, yleensä jotain 100-110 väliltä ja isälläni todettiin sydänvika viime vuonna, hänellä myös korkea pulssi ja matalat paineet ollut aina joten kai tämä osittain suvussa kulkee...

Oma lepopulssi on jatkuvasti yli 80-90 ja heti jos jotain tekee niin pomppaa yli sadan ja kestää kauan, että laskee. Sen verran olen googletellut, että jatkuvasti koholla oleva leposyke rasittaa sydäntä pidemmän päälle, samoin jos on liian alhaiset verenpaineet. Jos olisi rahaa niin menisin yksityiselle kardiologille ja otattaisin kaikki mahdolliset sydänkokeet mitä voi saada...

Mutta hyviäkin uutisia on vaihteeksi! Mulle myönnettiin vihdoin pysyvä eläke :)  Olin tosi yllättynyt, kun Kelasta soitettiin viime kuussa ja kysyttiin, että onko minulle ok, ku eläkehakemus on vuodeksi eteenpäin tehty, niin jos se olisikin pysyvä ja olin että tottakai! Nyt loppuu toivon mukaan se jatkuva rahasta ja tuista stressaaminen ja ehkä pääsen pois jatkuvasta toimeentulotukikierteestä. Takuueläke itsessään on 171€ ja sen päälle asumistuki ja eläke niin tulot näyttäisi olevan hieman isommat mitä toimeentulotuella ja näin ollen ei tarvitsisi enää ainakaan joka kuukausi hakea tt-tukea...

 Mutta stressin aiheet eivät ole valitettavasti mihinkään kadonneet, edelleen korona huolettaa, joskaan ei yhtä paljon kuin kesällä. Pandemian jatkuva paheneminen maailmanlaajuisesti ei lupaa hyvää myöskään Suomelle ja olen henkisesti jo valmistautunut siihen, että on mahdollisuus, että sen saa joko itse tai joku perheenjäsenistä koska ilmeisesti koulut aiotaan pitää auki hinnalla millä hyvänsä. Pelottaa, kun isä joutuu lääkärin tutkimuksiin tässä kuussa ja hänen olisi tarkoitus tulla tänne yöksi niin jos sairaalasta sen viruksen tuo mukanaan, mutta eipä sille sitten mitään voi, oma pää ei nimittäin kestä täydellistä yhteiskunnasta eristäytymistä pidemmän päälle, sen olen oppinut tämän vuoden aikana. Onneksi on hyviä maskeja meillä varastossa...

Muuten vointi on syksyn mittaan ollut yllättävän hyvä, vaikka yleensä voin kaikkein huonoiten loka-marraskuussa. Olen aloittanut kunnon vitamiinikuurin (D,B12, ym) jolla saattaa olla vaikutusta ja eläkeasian ratkeaminen varmasti osiltaan vaikuttaa, samoin se, että sydän on todettu rakenteellisesti terveeksi, joten kaiken järjen mukaan en ole välittömässä hengenvaarassa (vaikka mieli ei sitä täysin uskokaan...) 

Olen jaksanut hieman harrastaakin, aloitin pitkähkön tauon jälkeen uudestaan neulomisen (teen kaulahuivia) ja sen lisäksi väritän aikuisten värityskirjaa ja veronpalautuksen ansiosta pystyin osallistumaan parille maksulliselle kirjoituskurssille verkon kautta ja se, kun pitkästä aikaa saa jotain niin sanotusti aikaa, auttaa osaltaan voimaan edes vähän paremmin! 

 Eli osaltaan epävarmuudessa eläminen jatkuu ilmeisesti hamaan tulevaisuuteen, mutta onneksi olen saanut elämääni hyviäkin asioita joten voi sanoa, että vaikka kuluva vuosi on koronan ja terveysongelmien ja pelkojen takia ollut aivan perseestä niin nyt loppuvuosi toivottavasti sujuu hieman paremmissa merkeissä...