Oho, "vähän" taas tullut taukoa tähän postaamiseen...Lyhesti kuulumisia kesän ajalta: helmikuussa alkanut koronaviruspandemia on käynyt aika pahasti mielenterveyteni päälle, joka oli jo valmiiksi aika heikoissa kantimissa ja kevään aikana alkoivat sydämen rytmihäiriöt ja rasitusrintakipu, jollaista ei koskaan aiemmin ollut ja olen muutamaan otteeseen maannut päivystyksessä näiden oireiden takia.
Ensi viikolla tulossa sepelvaltimoiden tietokonetomografia, ekg ja verikokeet ja sitä seuraavalla viikolla vuorossa sydämen ultraääni. Keuhkot on kuvattu sairaalassa kolmeen otteeseen ja edellisellä kerralla lääkäri oli huomannut, että sydänvarjo oli suurentunut kuvassa verrattuna toukokuussa otettuun kuvaan ja sain lähetteen hematologian poliklinikalle.
Sen lisäksi tapaan kardiologin, joka on erikoistunut sydänperäisiin ongelmiin. Mulla todettiin viime päivystysreissulla trombosytoosi eli suomennettuna verihiutaleita on jostain syystä liikaa veressäni ja sen takia on kohonnut laskimotukosriski, joten sain ns sydänaspiriinin lääkkeeksi, jota on otettava päivittäin. Suvussa on paljon sydän-ja verisuontitauteja joten vahva sukurasitus on, sen lisäksi ylipainoa ollut jo vuosia plus jatkuva stressi ja huonot elintavat...
Kaikki mun oireet sopii sepelvaltimotautiin :/ Mahdollisesti on myös sydämen vajatatoiminta, koska hengenahdistusta etenkin fyysisen rasituksen jälkeen. Ironistahan tässä on se, että olen jo vuosia pelännyt aivoverenvuotoa/aivoinfarktia ja ollut melkein satavarma, että sellainen iskee ennemin tai myöhemmin, mutta en olisi osannut odottaa, että sydän alkaa reistata vasta vähän pälle 30-vee.
Ehkä olen ollut niin stressaantunut, kun en koko keväänä päässyt käytännössä kotoa minnekään, koska korona, niin se kostautuu nyt sillä, että fysiikka prakaa ihan kunnolla...
Joka päivä elän pelossa, näenkö vielä huomista vai iskeekö äkkikuolema ja makaan kohta arkussa.
Ironista sekin, miten monta vuotta tuli mietittyä itsaria ja nyt kun on ollut konkreettisesti muutaman kerran sellaisessa tilassa, että oikeasti tuntuu että henki lähtee kohta, niin haluaa todella kiihkeästi jäädä henkiin eikä missään tapauksessa kuolla vielä...Ihmismieli on ihmeellinen kyllä :D
Keväällä vedin melkein päivittäin tunnin kävelylenkkejä aamuisin ilman mitään ongelmaa, paitsi että usein hengästytti jälkeenpäin tosi pahasti, mutta en tajunnut, että ongelma saattaisi olla sydänperäinen.
Joskus huhtikuun aikana alkoi pikkuhiljaa sydämen lisälyönnit ja hengenahdistuskohtaukset plus rasitusrintakipu ja jatkuva ylävatsakipu vasemmalla, joka säteilee myös käsivarteen ja leukaan. Ekg otettu kolme kertaa ja lääkärien mukaan ei mitään epänormaalia havaittavissa, verikokeet muuten ok paitsi tulehdusarvot jatkuvasti koholla ja trombosytoosi, joka alkoi jo 2015 mutta vasta nyt sitä aletaan tutkia.
Aluksi luulin, että mulla on astma ja spirometria ym kokeet tehtiin kesäkuussa ja ei löytynyt astmaa, joten vika on joko keuhkoissa tai sydämessä ja itse kallistun sydänongelmien puoleen, koska melkein kaikki oireet täsmäävät. Toki on helppo leikkiä tee-se-itse-lääkäriä google-diagnooseilla, mutta tiedän, että jotain on vialla ja se ei ole pelkästään psyykestä johtuvaa...
Olen tainnut tänne joskus laittaa, että tiesin aina kuolevani nuorena ja nyt pelkään, että tuo asia saattaa pian konkreettisesti olla totta, jos huonosti käy. Mutta toivon ja rukoilen, että saisin vielä elää ja vaivani osoittautuisi joksikin vaarattomaksi.
Päivittelen tänne tilannekuvaa sitten, jos/kun jotain uutta tietoa tulee ja on jälleen inspiraatiota kirjoittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti