Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä taas blogia.
Lyhyesti sanottua: uusi vuosi ja vanhat kujeet.
Mikään ei ole muuttunut. Elämä on aikalailla samaa paskaa kuin aikaisemminkin. Tunteet ihan samaa vituttaamasentaa-ahdistaa osastoa kuin viime vuonnakin. Mutta olen jo niin tottunut etten paljoa jaksa edes välittää.
Ilmeisesti pääsen nyt kevään aikana niihin psykologisiin testeihin joiden avulla toivottavasti saan eläkepaperit jossain vaiheessa.
Muuta odotettavaa tulevaisuudelta ei oikeastaan ole. Tai no uusi kämppä pitäisi tämän vuoden aikana etsiä, koska homeasunto ja homeoireet. Jotenkin vaan tuntuu siltä etten jaksa lähteä koko siihen prosessiin, ei vaan ole henkisiä voimavaroja.
Ehkä vaan jään tänne ja odotan että kuolla kupsahdan.
En ole enää kuukausiin jaksanut haaveilla oikeastaan mistään, koska kokemus on osoittanut että haaveet eivät kohdallani toteudu kuitenkaan.
Kun ei odota mitään niin ei myöskään pety. Äärimmäisen kyynistä, mutta sellainen minusta on tullut, no can do.
Jos tykkäät kirjoittaa, ootko koskaan ajatellu kirjottaa kirjaa? Mua ainakin auttaa suunnattomasti tommoset projektit joihin voi keskittyä kun kaikki muu menee perseeseen ja se antaa jotain mitä kohti mennä ja voi saavuttaa jotain. Ja kun sulla on sitä aikaakin.
VastaaPoistaPahoittelut että vastaus tulee näin jälkijunassa...Oon joskus miettinyt kirjan kirjoittamista ja todennut että rahkeet eivät omalla kohdalla riitä, ei ole tarpeeksi kunnianhimoa ja voimia sellaiseen projektiin, runoja kylläkin tykkään kirjoittaa ja niitä olen julkaissut eräällä runosivustolla
VastaaPoista