Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä taas blogia.
Lyhyesti sanottua: uusi vuosi ja vanhat kujeet.
Mikään ei ole muuttunut. Elämä on aikalailla samaa paskaa kuin aikaisemminkin. Tunteet ihan samaa vituttaamasentaa-ahdistaa osastoa kuin viime vuonnakin. Mutta olen jo niin tottunut etten paljoa jaksa edes välittää.
Ilmeisesti pääsen nyt kevään aikana niihin psykologisiin testeihin joiden avulla toivottavasti saan eläkepaperit jossain vaiheessa.
Muuta odotettavaa tulevaisuudelta ei oikeastaan ole. Tai no uusi kämppä pitäisi tämän vuoden aikana etsiä, koska homeasunto ja homeoireet. Jotenkin vaan tuntuu siltä etten jaksa lähteä koko siihen prosessiin, ei vaan ole henkisiä voimavaroja.
Ehkä vaan jään tänne ja odotan että kuolla kupsahdan.
En ole enää kuukausiin jaksanut haaveilla oikeastaan mistään, koska kokemus on osoittanut että haaveet eivät kohdallani toteudu kuitenkaan.
Kun ei odota mitään niin ei myöskään pety. Äärimmäisen kyynistä, mutta sellainen minusta on tullut, no can do.
