En mennyt tänään kuntouttavaan, vaikka olisi pitänyt. Lintsaan siis enemmän tai vähemmän hyvällä omallatunnolla...
Viime tiistaina oli vika terapiakäynti. Kelalle on jo ilmoitettu keskeytyneestä terapiasta. En jaksa etsiä uutta terapeuttia eikä mulla ole siihen varaakaan. Olen miettinyt asiaa ja päätynyt siihen lopputulokseen, etten jaksa puhua enää kenellekään. Puhumiset on minun kohdallani nyt puhuttu.
Olen niin saatanan pettynyt tämän terapian keskeytymisen takia. Koko homma meni kankkulan kaivoon, koska sain sen hemmetin raivarin...
Toisaalta terapia ei edennyt enää pitkään aikaan, vaan junnasi paikallaan. Puhuin paljon pakkoajatuksistani (esim. helvetin pelko) mutta ei terapia niihin juurikaan auttanut. Turhautti vaan kun toinen ei ymmärrä...
Henkilökemiamme eivät toimineet, kuten olen jo aiemmin todennut. Ei sen kuulu olla niin, että joka ikisellä käynnillä on ärsyyntynyt terapeuttiinsa. Mutta minkä sille enää mahtaa, terapia on päättynyt ja sitä on turha jäädä märehtimään.
Olen pettynyt sekä terapeuttiin että itseeni. Toivoin niin kovasti, että vihdoinkin voisin parantua traumoistani ja jatkaa elämääni eteenpäin mutta kun ei niin ei...
Ilmeisesti olen se kuuluisa "parantumaton tapaus". Ehkä mikään terapia ei kohdallani toimi ja täytyy vaan luovuttaa ja antaa olla. Hyväksyä se tosiasia, että tulee olemaan lopun elämäänsä sairas ja sen kanssa on vaan elettävä, päivä kerrallaan.
Lääkkeistä sentään on apua, mutta tällä hetkellä bensot ovat loppu ja pelkään, ettei lääkäri enää määrää niitä mulle :/
Tänään otin 4 Diapamia ahdistuksen takia, kun piti soittaa psykiatrille ja varata hänelle aika. Siinä meni vikat lääkkeet...Tälle viikolle pyysin aikaa sairaslomaa varten, mutta lääkärillä ei ole aikoja kuin vasta ensi viikolle joten sairasloma jäi nyt saamatta ja olen luvattomasti pois kuntouttavasta, kun olen vaan siinä kunnossa etten jaksaisi olla siellä.
Enkä taatusti mene selittelemään mihinkään tk:hon näitä juttuja, kokemusta on ettei tavalliset lääkärit ymmärrä...
Lääkäriaikaa ja uutta bentsoreseptiä siis odotellessa.
Eksyin sun blogiin ja... ihan uskomatonta. Kaikki sun ajatukset ja tunteet on ihan ku mun kirjottamia. Yksityiskohdatki. Oon sua 10v nuorempi mutta oon varma että mun tulevaisuus tulee olemaan just tämmöstä ku sun elämä (paitsi ettei ole isää tai veljeä ollutkaan). Tää kaikki osuu niin lähelle että mua oikeesti alko ahdistaa vaikkei näitten juttujen lukeminen oo koskaan ennen tuottanu ongelmaa. Pitää sanoa että sun tekstin tasosta huomaa kyllä että tykkäät lukea ja kirjottaa. Oon niin pahoillani että sun elämä on tämmöstä. Tää on helvettiä. Kaikilla muilla on niin hyviä ystäviä ja joka ikinen ihminen näyttäis olevan vähintäänkin vakavassa parisuhteessa ja sit itellään ei oo yhtäkään kaveria, ikinä oikeen ollutkaan ja ainoa ihmiskontakti on oma äiti. :( Ku ei oo koskaan kelvannu ja sit vielä pelkää ihmisiä kuollakseen... Estää mulla avunkin hakemisen heh.
VastaaPoistaKiitos kun jaksoit kommentoida! Olen pahoillani puolestasi...Olett vielä nuori ja sulla on mahdollisuus saada parempi elämä! Vaikkei se siltä varmasti tällä hetkellä vaikuta. Toivon että saat ystäviä, tiedän miten perseestä on olla yksin :( Netin kautta saa onneksi vertaistukea ja mahdollisuuden myös ystävystyä edes jollain tavalla nettituttujen kanssa. Toivon myös sydämestäni että jaksaisit hakea apua, on tärkeää että voi puhua edes jollekin tai jos ei kykene puhumaan niin saada vaikka joku lääkitys. Voimia elämääsi ja kaikkea hyvää <3
PoistaLuin sun tekstejä vuodelta 2013 ja sulla siis oli ystäviä silloin, onko vielä? Kun oon saanut käsityksen näistä nykyisistä ettei ole mutta ehkä se oli väärä käsitys. Ja saiko se yksi sitä vauvaa ja miten kävi? (En mitenkään ehdi lukea läpi kaikkea, helpompi vaan kysyä.)
VastaaPoistaJoo periaatteessa olemme ns.ystäviä edelleen mutta käytännössä näemme kerran tai pari vuodessa, joten varsinaisesta ystävyydstä välillämme ei voi enää puhua. Vanhoiksi kavereiksi kutsun heitä mieluummin. Eräs hieman läheisempi kaveri on, mutta hänkin asuu kaukana ja näemme aika harvakseltaan.
PoistaJa kyllä, eräs heistä sai vauvan ja emme ole juurikaan olleet tekemisissä sen jälkeen.
Et oo kirjotellut pitkään aikaan (ja huomasin et olit ilmeisesti poistanut viimeisimmän blogitekstin).
VastaaPoistaMiten sulla menee? <3
Ihan ok menee, jaksan jotenkin 👌
PoistaMitä sulle kuuluu, miten voit?
VastaaPoistaKirjoitatko blogia enää?
Vointi on ollut kohtalainen ja en ole jaksanut kirjoittaa kun netti ei toimi kunnolla mut aion jatkaa blogia silti. En siis ole lopettamassa....
PoistaHyvää joulua hei :)
VastaaPoistaKiitos ❤
VastaaPoista