Huoh. Raha-asiat aiheuttavat taas harmaita hiuksia...
En tiedä, milloin saan seuraavan kerran rahaa. Tänään tuli tilille 270€ sairaspäivärahaa, josta maksoin jo aikaa sitten erääntyneen vesilaskun 175€ (olisi mennyt pian perintään) ja pikavipin 34€ (joka piti ottaa, jotta saisin ruokaa ja tarvitsemani lääkkeet). Lisäksi antibioottikuurille tuli hintaa yli 10€, kun sairastuin kynsivallin tulehdukseen, joka on jyllännyt jo muutaman viikon ja joka ei huolellisesta hoidosta huolimatta ole kotikonstein parantunut.
Pitäisi ylihuomenna ostaa bussikortti (56€) jotta pääsen viikottaiseen terapiaan ja sen lisäksi ruokaa ja lääkkeitä. Ja vuokra 430€ pitäisi maksaa ja marraskuun terapialasku 165€...Lääkkeisiin menee heti noin 50€ (migreeninestolääkkeet, kohtauslääkkeet, masennuslääke ja E-rengas) ja lisäksi tarvitsen päivittäin kylmägeeliä ja Buranaa jatkuviin nivelsärkyihin, jotka ovat taas jostain tuntemattomasta syystä voimistuneet.
Asumistuki 330 € onneksi tulee huomenna ja veronpalautus 3.12 mutta en uskalla niitä rahoja vielä käyttää, kun en tiedä, millainen rahatilanne tulee kokonaisuudessaan olemaan tässä kuussa.
Uusi sairaspäivärahahakemus on Kelalla edelleen käsiteltävänä (toimitettu 11.11) ja arvioitu käsittelyaika noin kolme viikkoa. Ei mitään hajua, tuleeko sieltä myönteinen vaiko kenties kielteinen päätös...
Sossun avun varaan ei voi laskea, kun siitäkään ei koskaan tiedä, milloin ne tekevät myönteisen ja milloin taas kielteisen päätöksen. Marraskuun ajalta tulot ylittivät tt-tuessa huomioitavat menot, joten en sitä edes hakenut, kun laskin jo etukäteen että sieltä ei tipu penniäkään tässä kuussa. Ja pahoin pelkään, että hylkäävät myöskin joulukuun hakemuksen, koska saan veronpalautusta 95€ ja se otetaan aina tulona huomioon.
Eli tilanne on se, etten saa vuokraa maksettua enkä uskalla ostaa lääkkeitä, kun ei tosiaan ole minkäänlaista tietoa siitä, milloin saan rahaa ja minkä verran. Pelkona on se, että Kela maksaa taas sv-päivärahan kahdessa osassa (kuten sillä on tapana) ja on vaikea pysyä enää kärryillä, että kuinka paljon rahaa on ylipäänsä käytettäväksi. Tai sitten jostain syystä hylkää hakemuksen (ei olisi ensimmäinen kerta) ja jään kokonaan ilman rahaa.
Itkettää oikeasti tämä jatkuva taloudellinen epävarmuus. Koskaan ei voi luottaa siihen, että saa varmasti rahaa ja pystyy tulemaan toimeen. Joka kuukausi on ainainen pelko tässä tukiviidakossa, että ei saakaan apua ja joutuu kadulle tai jotain.
Yhden kirotun sairasloman takia raha-asiat ovat sekaisin jo kolmatta kuukautta. Lokakuussa tuli kielteinen tt-tukipäätös ja siitä asti tämä on ollut jatkuvaa huolta ja murhetta, että saanko laskut maksettua ja milloin tulee seuraavan kerran rahaa ja maksetaanko se kerralla vai osissa ja onko varaa lääkkeisiin ja vuokraan jne jne...Sitten joutuu ottamaan pikavippiä, että saa välttämättömiä menoja maksettua. Olen joutumassa pikavippikierteeseen tällä menolla, enkä tiedä, miten siitä selvitä, kun ruoka ja tietyt lääkkeet on vaan pakko ostaa joka kuukausi.
Toimeentulotukihakemuksen voin toimittaa sossuun aikaisintaan 8.12 koska tiliote tulee vasta 7. pvä ja kuten tunnettua, sossu vaatii aina edellisen kuun tiliotteen hakemukseen. Ja kun hakemuksen käsittelyaika on 2 viikkoa, eikä tiedä etukäteen onko päätös myönteinen vai kielteinen niin on jatkuva stressi päällä ja se taas syö voimia, kun pitäisi keskittyä terapiaprosessiin, joka ei nyt onnistu ihan vaan sen takia, kun taloudelliset huolet ovat päällimmäisenä mielessä.
Pitäisi löytyä 750€ tämän kuun menoihin kaiken kaikkiaan. Ja syödäkin täytyy.
Huomenna on pakko pyytää terapeutilta lisäaikaa tänään erääntyneen terapialaskun maksuun, vaikka aiemmin näytti siltä, että pystyisin sen maksamaan. Nyt en ole enää varma. Pelottaa, että myös joulukuun terapialaskun joudun itse maksamaan (tulee olemaan 270€) ja sitten saan kyllä todennäköisesti sanoa luottotiedoille hei hei.
Vuokranmaksu jää nyt jonnekin hamaan tulevaisuuteen Ja joulukin on tulossa...
Ja kirsikkana kakun päällä: keittiön hana vuotaa jatkuvasti, vaikka huoltomies on käynyt sitä jo kahdesti korjaamassa tämän syksyn aikana. Eikä ole montaa viikkoa siitä, kun huoltomies kävi ilmaamassa kylpyhuoneen patterin, joka oli kylmennyt itsestään. Tämä asunto lahoaa käsiin ja niin taitaa lahota mun päänikin tässä pikkuhiljaa.
Voi kuinka kadehdinkaan etenkin tällaisina hetkinä niitä terveitä ihmisiä, jotka pystyvät käymään töissä ja joiden palkka tulee säännöllisesti. Olisi monta murhetta vähemmän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti